Perinteiset pullat

Muistan lapsuudestani pullantuoksuiset lauantai-illat. Äiti oli lämmittänyt leivinuunin ja paistanut koko pitkän päivää ohrarieskaa ja pullaa. Joskus myös karjalanpiirakoita. Saunan jälkeen saimme sitten iltapalaksi kylmää maitoa ja lämmintä pullaa. Mikään ei maistunut sen paremmalta.

Itse en ole juurikaan pullaa leiponut. Ehkä olen halunnut mielessäni säilyttää itseleivotun pullan juuri äitini erityisherkkuna ja vahvistaa näin tuota lapsuuden muistoa ja sen tuoksua…

Nyt on kuitenkin aika siirtää äidin leipoman pullan tuoksu ja sen pehmeys myös oman lapseni lauantaimuistoihin. Leivinuunia ei ole, joten kaippa ne pullat voi leipoa myös kaupunkiasunnon sähköuunissa.

PULLAT

5 dl     vettä tai maitoa
50 g   hiivaa (tuore)
1-2      suolaa
1-2 dl sokeria
1 rkl    kardemummaa
n. 15 dl   puolikarkeita vehnäjauhoja
200 g   voita tai margariinia

Ota rasva huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin ennen taikinan tekemistä.

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen tai maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri ja kardemumma. Lisää jauhot vähitellen, aluksi vatkaten ja lopuksi kädellä vaivaten. Vaivaa riittävän pitkän aikaa, jotta taikinaan syntyy sitkoa. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Laita taikinakulho peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan. Lämpimällä vedellä täytetty tiskiallas on hyvä paikka. Voit peittää tiskialtaan myös uuninpellillä ja laittaa kulhon sen päälle. Näin ei ole vaaraa, että vesi roiskuisi taikinaan.

Kohota taikinaa n. 30-45 min. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Leivo taikinasta haluamasi muotoisia pullia. Kohota pullat kaksinkertaisiksi, voitele ne munallam kahvilla tai sokerivedellä ja koristele raesokerilla tai mantelilastuilla ennen paistamista.

Paista pikkupullat n. 225-asteisen uunin keskitasolla 5-10 min. Paista pitkot ja muut isommat vehnäleivät n. 200-asteisen uunin alatasolla 20-25 min.

AMERIKKALAISET SUKLAAMUFFINIT

Suklainen, suklaisempi, suklaisin… Suklaanhimo vie, ei voi mitään. Amerikkalaisiin suklaamuffineihin laitetaan mukaan reilun kokoisia suklaahippuja, sopii mulle!

AMERIKKALAISET SUKLAAMUFFINIT
(15-20 kpl)

100g   voita tai margariinia
2,5 dl   sokeria
2   kananmunaa
1 dl  maitoa
4 dl   vehnäjauhoja
1 dl   kaakaojauhetta (makeuttamatonta, leivontaan tarkoitettua)
2 tl   vanilja- tai vanilliinisokeria
2 tl   leivinjauhetta
0,5 tl   suolaa
120 g   rouhittua taloussuklaata (voit ostaa valmista rouhetta tai rouhia itse suklaalevystä veitsellä)

 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri hyvin keskenään vaahtomaiseksi massaksi käsivatkaimella. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen ja hyvin sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet (vehnäjauhot, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja leivinjauhe) hyvin keskenään. Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen taikinaan käsivatkaimella varovasti sekoittaen. Lisää kuivat aineet sihvilän läpi, jotta taikinaan ei mene mukaan jauhopaakkuja.

Sekoita lopuksi mukaan suklaarouhe.

Laita muffinivuoat uunipellille. Lisää taikinaa jokaiseen muffinivuokaan noin puoleenväliin.

Paista 200 astetta n. 20 min.  tai kiertoilmauunissa 185 astetta.

PERINTEINEN COLESLAW

Coleslaw on alunperin hollantilaisten Amerikan siirtolaisten resepti. Se sopii jenkkikulttuurin mukaisesti erityisesti hampurilaisten ja  grilliherkkujen lisukkeeksi, mutta maistuu myös monen muuna arkiruoan kanssa. Raaka-aineet ovat suomalaiselle kotoisia ympärivuotisia varastovihanneksia eli kaalta ja porkkanaa. Jos haluat salaattiin lisää väriä, hakkaa mukaan hieman esim. persiljaa, kevätsipulia tai paprikaa.

Salaattia kannattaa tehdä jääkaappiin kerralla isompi satsi, sillä se säilyy hyvin viileässä muutamia päiviä.

Coleslaw

n. 500 g   kaalta (1/2 – 1/4)
2   porkkana
(persiljaa, kevätsipulia, paprikaa)

Kastike

1 dl   majoneesia (vegaani, jos löytyy)
1 dl   kermaviiliä (vegaaneille kaura hapankermaa)
1-2 rkl   sitruunamehua
1/2 tl   suolaa
1 tl   sokeria
1/2 tl   mustapippuria
1 rkl   Dijon-sinappia

Pilko kaali ja raasta porkkana ohueksi suikaleiksi. Sekoita kastikeainekset hyvin sekaisin esim. blenderillä tai vatkaimella. Sekoita kasvissuikaleet ja kastike keskenään sekaisin.

VIHAPUHEEN KESKELTÄ LÖYTYYKIN PIENI HÄIVÄHDYS NAISELLISTA TOIVOA

Viime viikot ovat saaneet minut pohtimaan naisten asemaa maailmalla ennen ja nyt. Kaksi viikkoa sitten liputettiin Minna Canthin syntymäpäivää ja viikko sitten vietettiin rasismin vastaista viikkoa. Kunnallisvaalien alla muistui mieleeni, että Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleissa, 111 vuotta sitten, kansanedustajiksi valittiin 19 naista.

Rasismin vastaisella viikolla nuorisotalollamme esitettiin Elina Hirvosen elokuva Kiehumispiste. Dokumentissa nationalistit lietsovat rasistista vihapuhetta puolustamalla naisten oikeuksia. Käsitteet ”raiskaaja”, ”lapsentekokone” sekä ”teltat, jotka naisten on puettava päälleen, sillä miehet eivät pysty pidättelemään himoaan”, nousivat esiin useaan otteeseen. Harva ajattelee, että suomalaisen naisen asema Minna Canthin aikana Suomessa reilu sata vuotta sitten ei eronnut juurikaan islamilaisen naisen asemasta kotimaassaan nykypäivänä.

Ulrika Wilhelmiina Johnson syntyi vuonna 1844 autonomiseen Suomeen, joka eli Venäjän vallan alla. Perunaa syötiin jo lantun ja nauriin rinnalla, mutta riisi ja sen myötä karjalanpiirakat tekivät vasta tuloaan. Sveitsiläiset sokerileipurit olivat avanneet ensimmäisen konditorian Porvooseen. Naiset elivät kotinsa ja mekkojensa vankeina.

Alemman yhteiskuntaluokan naiset tekivät pääasiassa piian töitä: emäntinä, imettäjinä tai pyykkäreinä. Ylemmän yhteiskuntaluokan naiset istuivat päivät kammarissa käsitöitä tehden: ristipistoja ja vaatteita ommellen. Monen tytön tavoin Ulrika Wilhelmiina haaveili juoksemisesta, kiipeilemisestä, hyppimisestä ja vaatteittensa kuraamisesta. Rohkeat tytöt uskaltautuivat jopa kokeilemaan hippaleikkiä, mutta pitivät sen visusti salaisuutenaan kurituksen pelossa. Tyttöjen ja naisten tuli näyttää kauniilta ja käyttäytyä maltillisesti. Vain harvoilla oli mahdollisuus tai edes halua kouluttautua.

www.kuopionmuseo.fi

Työläisperheeseen syntyneestä Ulrika Wilhelmiinastakin kasvatettiin ensisijaisesti porvarillista neitoa ja mallikelpoista vaimoa. Päättäväinen nuori nainen piti kuitenkin päänsä ja vaati päästä kouluun. Koulussa hän tapasi tulevan miehensä, luonnontieteen lehtori Johan Canthin, meni naimisiin, lopetti koulun käynnin ja ryhtyi lapsentekokoneeksi. Vuosia myöhemmin hän jäi leskeksi seitsemän lapsen kanssa. Lannistumaton nainen ryhdistäytyi liikenaiseksi, kirjailijaksi sekä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Näin syntyi tuntemamme Minna Canth.

Minna Canthin aikaan ei juuri puhuttu seksuaalisesta ahdistelusta tai raiskauksista. Siksi piian oli vaikea kieltäytyä, jos tilan isäntä halusi tulla salaa yöllisille vierailuille. Kieltäytymisen hinta saattoi olla työpaikan menettäminen ja kerjäläiseksi päätyminen. Sallimuksen hinta puolestaan oli usein avioton lapsi, äpärä, ja sen seurauksena koko yhteisön halveksunta. Kahdesta pahasta oli valittava sen toinen. Ja nöyrä hiljaisuus, alistuminen. Molemmissa tapauksessa nainen oli sekä uhri että syyllinen.

Minna Canth näki Suomen nälkävuodet, mutta niistä selvittyään kahvi, tee, mausteet, kuivahedelmät sekä muut siirtomaakauppaherkut päätyivät jo keskiluokkaiseenkin ruokapöytään. Ensimmäiset junat, autot sekä kirjoituskoneet saapuivat Suomeen. Vaikka naapurimaan Ruotsin kuningas menehtyi laskiaispullaähkyyn, kahvilakulttuuri vahvistui.

Elettiin uudistusten aikakautta ja tämä rohkea nainen halusi vankkumattomasti uudistaa myös naisten asemaa. Hän ymmärsi tekstin voiman ja kirjoitti — käsin ja kaunokirjoituksella, kuten tuohon aikaan oli vielä tapana. Hän toi radikaaleja mutta realistisia ajatuksiaan esille näytelmien, novellien, lehtiartikkeleleiden sekä puheiden avulla. Hän oli Suomen ensimmäinen itsenäisesti toimiva naistoimittaja aikana, jolloin kirjoitus- ja lukutaito olivat vasta yleistyneet, eivätkä naiset saaneet äänestää.

Suomi siirtyi itsenäisyyteen tasa-arvoisena maana, ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena maailmassa. Pilven reunalta katseleva Minna Canth oli varmasti ylpeä tästä saavutuksesta(an). Nykypäivän Suomea katsellessan, hän luultavasti haluaisi sukeltaa pilvien sumentavaan usvaan.

Aikoinaan ravintola-alalla asiakaspalvelussa työskennellessäni sain kokea monenlaista ahdistelua. Sitä tekivät kaikenlaiset miehet, ihonväristä tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Tytöttely ja pyllylle taputtelu, tai sen yrittely, olivat ajoittain jopa jokapäiväistä piinaa. Eräässä paikassa kansanedustajaehdokkaana ollut työnantajani ”eksyi vahingossa” aina pukukoppiin, kun olin vaihtamassa vaatteita. Ravintola-alalla työ myös jakautuu eriarvoisesti. Naiset tekevät edelleen, taidoistaan huolimatta, pääasiassa suurtalouskeittiön emännän työt. Miehet puolestaan loistavat mestarikokkeina ja jättävät tiskinsä piikojen ja renkien tiskattavaksi. Vaikka tasa-arvo on ollut papereissa pitkään, asenteissa on edelleen ongelmia.

www.wikipedia.fi

Kuvissa Minna Canth katsoo päättäväisenä  ja tuimana. Ehkä hän oli huomannut jäyhän äijämäisen tyylin helpottavan elämää miehisessä maailmassa. Ehkä hän olisi pukeutunut muotonsa peittävään telttaan, jos se olisi ollut sosiaalisesti sallittua.

Naiset saivat äänioikeuden Suomessa vuonna 1906. Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907, reilu 10 vuotta ennen varsinaista itsenäisyyttä, kansanedustajaksi valittiin 19 naista. Ehkä jonkin heistä äidin tärkein opetus tyttärelleen on ollut, että ”naisen ei tarvitse alistua”. Näitä naisia ja heidän äitejään saamme kiittää siitä, että tänä vuonna maamme kansanedustajaehdokkaat ovat saman arvoisia, sukupuolesta huolimatta.

Rakastan ristipistotöitä, noita vanhoja, kauniin koristeellisia mutta epäkäytännöllisiä pöytäliinoja, joita saa ostettua nykyään kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista parin euron hintaan. Jokainen pöytäliina on vaatinut kymmenien ja taas kymmenien työtuntien uurastuksen. Jokainen ristipisto on täynnä nöyryyttä, hiljaista alistumista, hieman katkeruutta, liitäviä haaveita sekä toivoa vapaudesta.

Islamilaisten naisten oloja ei paranneta vihapuheilla tai lähettämällä heidät takaisin maailmaan, jossa naisten oikeudet ovat 150 vuotta Suomesta jäljessä. Mutta ehkä heidän asema paranee niin, että otamme heidät maahamme ja opetamme heille vapautta. Kuinka ihanaa onkaan laittaa farkut ja maiharit tai lenkkarit jalkaan, juosta ja kiivetä aidan yli metsään.

Ja ehkä vihapuheet voivat todellakin edistää  suomalaisen naisen asemaa (entisestään). Sillä jos vihapuheen tarkoitus on herättää, sen varjolla muukalaisvastaisia puheita lietsovat nationalistit toivottavasti herättävät paitsi kuulijansa, heräävät myös itse — pohtimaan naisten oikeuksia ja sitä, kuinka meitä jokaista tulisi todellakin kohdella, sukupuolesta välittämättä.

KANANUGGETIT

Kaikki lapset rakastavat kananuggetteja, mutta vanhemmat kauhistelevat ja epäilevät niiden terveellisyyttä. Sydän kevenee ainakin hieman, kun valmistaa nuggetit itse.

En tiedä kuinka paljon itse valmistaminen lisää nuggettien terveyspointseja — toki lisäaineet jäävät minimiin, paistorasva on tuoreempaa ja leivitykseen on helppo ujuttaa vaikkapa ruista. Mutta  varmaa on, että ruisrapeiden tuoreiden nuggettien maku on miljoona kertaa mäkkäriä parempi.

Nuggetit ovat koko perheen sohvaperuna- ja sormiruokaa, joten tarjoiluvadille voi loihtia seuraksi monenlaisia dippejä sekä kasvis- ja hedelmätikkuja.

Alkuperäinen resepti löytyy kirjasta ”Pipsan keittokirja pienille ihmisille”. Ja hei… tällä samalla reseptillähän voisi kokeilla leivittää ja uppopaistaa myös muita kasviksia, vaikka ne syömättä jääneet porkkanatikut — jos siis jotain jäi yli.

Kananuggetit

4   palaa hapankorppuja
2 rkl   ruisjauhoja
2   munaa
2 kananpojanrintaa tai kanan file- tai paistipaloja
ripaus suolaa
(mustapippuria, valkopippuria, chilijauhetta)
noin 1/2 – 1 dl   öljyä paistamiseen

Mursakaa hapankorput mortterissa tai monitoimikoneessa murskaksi. Sekoita ruisjauhot hapankorppumurusten joukkoon ja lisää suolaa ja mausteita maun mukaan. Laita seos laakealle lautaselle. Riko munien rakenne ja laita munaseos toiselle laakealle lautaselle.

Leikkaa kalafileet paloiksi. Kierittele kanapalat ensin munassa ja sitten hapankorppu-jauheseoksessa.

Lämmitä paksupohjaisella paistinpannulla öljy. Öljy saattaa syttyä helposti palamaan, joten pidä liesituuletin pois päältä ja sammutuspyyhe (myös paksu puuvillakangas käy) lähettyvillä. Jos öljy alkaa savuamaan, ota pannu pois liedeltä ja vähennä lämpötilaa.

Paista leivitettyjä kanapaloja pannulla kuumassa öljyssä muutaman minuutin joka puolelta, kunnes ne ovat kypsiä ja kauniin värisiä.

Tarjoile esimerkiksi kasvistikkujen ja erilaisten dippien kanssa. Voit myös pakastaa jäähtyneet nuggetit.

SITRUUNA-LAKRITSIJUSTOKAKKU

Olen ihan hullaantunut lakritsijuureen. Päivän aikana juon litrakaupalla virkistävää yrttiteetä, jossa on mukana lakritsijuurta. Päivisin jääkaappikylmää jääteetä ja iltaisin lämmintä ja rauhoittavaa. Lakritsijuuri antaa juomaan mukavasti makua ja makeutta, eikä ylimääräistä makuttajaa kuten hunajaa tarvitse välttämättä lisätä lainkaan. Ruohonjuuresta ja Life-kaupoista löytyy monipuolinen valikoima Pukkan yrttitee-sekoituksia, joissa useimmissa on jonkin verran lakritsijuurta.

 

Lakritsijuurta käytetään myös itämaisessa lääketieteessä mm. sen virkistävien, rauhoittavien ja tasapainottavien ominaisuuksiensa vuoksi.

Löysin Life-kaupasta luomu raakalakritsijauhetta ja sitähän piti heti testata juustokakkuun. Kakussa lakritsijuuri on parhaimmillaan ihanan raikkaan, makean ja aromaattisen makunsa vuoksi. Muistatteko kesäisen sitruuna-lakritsijäden tai sitruuna-lakritsitoffeen lapsuudesta? Tähän kakkuun tavoittelin sitä samaa makua ja mielestäni onnistuin aika hyvin.

Sitruuna-lakritsijuustokakku

200 g   Digestive-keksejä
75 g   voita

200 g   maustamatonta tuorejuustoa
2 dl   vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (myös kaurakastike käy)
8 tl   raakalakritsijauhetta
2 rkl   sokeria
1   luomu sitruunan raastettu kuori
1 dl   puristettua luomu sitruunamehua (1 sitruunan mehu)
3-6   liivatelehteä

1 dl   puristettua luomu sitruunamehua (1 sitruunan mehu)
2 dl   vettä
3   liivatelehteä
1   luomu sitruunan raastettu kuori

Murenna keksit jauhoksi ja lisää sulatettu voi niiden sekaan. Leikkaa irto-kakkuvuoan pohjalle pohjan kokoinen leivinpaperi. Tasoittele keksi-voiseos leivinpaperin päälle.

Laita täytteen liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Kuumenna sitruunamehu ja lisää lötköt liivatteet kuumaan liemeen. Lisää myös sokeri. Anna liemen jäähtyä hieman ja lisää se tuorejuusto-vaniljavaahdon joukkoon. Lisää myös raakalakritsijauhe ja raastettu sitruunan kuori. Muista pestä luomusitruuna hyvin ennen raastamista.

Kaada juustotäyte keksipohjan päälle ja siirrä jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään saakka. Kun täyte on hyytynyt, valmista koristehyytelö.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna puristettu sitruunamehu ja vesi. Lisää joukkoon lionneet liivatteet. Anna nesteen jäähtyä hetki, ennen kuin kaadat sen kakun päälle. Raasta päälle myös koristeeksi sitruunan kuorta.  Laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Koristele valmis kakku sitruunamelissa lehdillä.

LASKIASIPULLA JÄI RUOTSIN KUNINKAAN VIIMEISEKSI HERKUKSI

Sunnuntaina harmaata pyryä ei huomannut kukaan, kun pulkkamäet täyttyivät riemunkiljahduksista ja iloisista mäenlaskijoista. Nykyään laskiainen on ennen kaikkea koko perheen yhteinen ulkoilupäivä. Alun perin sillä on ollut myös pakanalliset perinteet. Kirkko omi kuitenkin juhlan itselleen ja kirkollisessa kalenterissa laskiaistiistain jälkeinen tuhkakeskiviikko aloittaa 40 päivää kestävän paaston.

Laskiaisena syödään tuhdisti. Pääruokana nautitaan proteiinipitoista hernerokkaa, joka perinteisesti höystettiin rasvaisella sianlihalla. Jälkiruoaksi herkutellaan sokerilla, vaalealla vehnällä, voilla ja kermalla, toisin sanoen laskiaispullalla. On tulossa pitkä, reilu kuukauden mittainen nälkäkuuri — nyt on lupa herkutella ja ahmia.

 

Ruotsin kuningas Adolf Fredrik otti laskiaisherkuttelun hieman liian tosissaan. Vuoden 1771 laskiaistiistaina hovileipuri taisi pyöräyttää poikkeuksellisen hyvät pullat. Kuningas ei voinut vastustaa kermaisia herkkuja ja ahmi laskiaispullia toisensa jälkeen.  14 pullan jälkeen tuli stoppi. Hän alkoi kärsiä pahoista vatsakivuista ja menehtyi myöhemmin ruoansulatusvaivoista seuranneeseen halvaukseen. Ennen sitä herkkusuu oli tosin nautittu hernerokan sijaan tai sen lisäksi mm. lihaa, hapankaalia, hummeria ja kaviaaria sekä reilusti shampanjaa.

Kuningas Adolf Fredrik muistetaan Suomessa myös ensimmäisenä hallitsijavuonnaan, v. 1751, maahan tehdystä tutustumismatkastaan. Edellisestä kuninkaan vierailusta Suomeen oli kulunut useita vuosikymmeniä, joten retki sai runsaasti huomiota.

Retken seurauksena Satakunnan Kankaanpäässä sijaitseva lähde nimettiin Kuninkaanlähteeksi retkikunnan pysähtymisen muistoksi. Yhtään vähemmälle huomiolle ei jäänyt Kurikassa sijaitseva Kusikiveksi nimetty kivi, jonka takana siniverinen kävi helpottamassa oloaan.

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kusikivi

Kuninkaanlähde on yksi Suomen runsasvetisimmistä lähteistä. Se oli tuttu luontonähtävyys ja matkalaisten sekä eränkävijöiden virkistyspaikka jo satoja vuosia ennen Adolf Fredrikin vierailua. Kurikan kivenjärkäle, ja kylä siinä sivussa, ponnahti kuitenkin kuuluisuuteen ja historian kirjoihin kertaheitolla. Vierailun jälkeen kivellä on järjestetty lukuisia kylätapahtumia näihin päiviin saakka, mm. juhannusjuhlia sekä epävirallisempia ”vedenheittokisoja”. Kiveä pidetään jopa kulttuuriperintökohteena ja lähes 200 vuoden takaisesta kuninkaan helpotuksen hetkestä muistuttaa kiveen hakattu kultainen muistolaatta.

Elämä on tarinoita ja persoonia täynnä. Kuningas Adolf Fredrik teki liene elämässään myös merkittäviä tekoja ja tempauksia. Usein hänet kuitenkin muistetaan pysähdyksestään Kurikan maantien varrella sekä surullisesta intohimostaan kermaisiin laskiaispulliin.

HEDELMÄINEN LOHISALAATTI

Viikonloppuna piipahdin kauppahallissa. Kauppahalleissa aika tuntuu pysähtyvän. Kaikki aistit virittyvät tunnelmoimaan, nauttimaan tuoksuista ja saatavilla olevista herkuista herkuista sekä vanhan ajan markkinatunnelmasta. Usein unohdun haahuilemaan hallissa loputtoman pitkään, maistelemaan ja ostelemaan ”vähän jokaista mutta vain vähän”.

Tällä kertaa itsekuri oli onneksi vahvempi ja ostin kotiin ainoastaan kahta erilaista yrttimarinoitua tuoremakkaraa sekä palan tuoretta lohta. Sunnuntaina, monen tunnin mittaisen aurinkoisen ulkoiluretken päätteeksi, nautimmekin sitten Liemessä-blogin reseptillä uunilohta.

Lohta jäi onnekseni pieni pala, joten maanantaina minulla oli salaattipäivä. Hedelmäinen lohisalaatti syntyi nopeasti jääkaapin salaatti-aineksista, eiliseltä ulkoiluretkeltä ylijääneistä viinirypäleistä sekä kauden hedelmistä eli veriappelsiineista.

Rapeammat salaatit, kuten jää- ja jäävuorisalaatti tai cosmopolitan antavat salaattiin mukavasti rapeutta ja purupintaa. Värikkäät salaatit kuten tammenlehväsalaatti puolestaan väriä, flavonoideja ja vitamiineja. Hedelmät raikastavat, ja koska mukana oli ihanaa veriappelsiinia, ei erillistä sitruuna- tai limemehua kaivattu. Päälle vielä marinoituja punasipuleita ja paahdettuja siemeniä.

Paahdetut siemenet valmistin paahtamalla niitä muutaman minuutin ajan kuumalla pannulla koko ajan sekoittaen. Tässä siemensekoituksessa oli hampun-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä. Siemenet palavat helposti, joten sekoittaminen on todella tarpeen. Kun ensimmäiset siemenet alkavat hieman tummua, ovat siemenet valmiit. Toinen tapa varmistaa oikea paahto on tietenkin maistaminen.

Salaatinkastikkeena toimi raikas yrttiöljy, joka syntyi oman kotipuutarhan yrteistä: mintusta, sitruunamelissasta ja persiljasta.

Hedelmäinen lohisalaatti

erilaisia salaatteja esim. pinaattia, pehtoorin salaattia ja cosmopolitania
tomaattia
marinoituja punasipuleita
viinirypäleitä
veriappelsiinia
paahdettuja siemeniä

Asettele salaatin ainekset kauniisti tarjoilulautaselle ja lisää lopuksi päälle reilusti yrttiöljyä.

Yrttiöljy

1 kourallinen tuoreita yrttejä (esim. minttu, sitruunamelissa, persilja)
2 dl kylmäpuristettua öljyä
suolaa
mustapippuria

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Mausta ensin vähän, maista ja lisää mausteita, jos tarve.

VÄLIMERELLINEN AVOKADO-PERUNASALAATTI

Tässä salaatissa yhdistyvät pohjolan perusmaut ja Välimeren kirpakat aromit. Peruna ja avokado tekevät salaatista ruokaisan, omena raikastaa ja rukola, auringonkuivattu tomaatti sekä kapris tuovat mukaan kirpeää hapokkuutta.

Salaatti sopii niin arkeen kuin juhlaankin ja on meillä ollut illanistujaisten takuuvarma suosikki. Se on helppo pakata lounaaksi työpaikalle ja lopun voi nauttia illalla TV:n ääressä rentoutuen.

Punaviinilasin kanssa tämä salaatti tekee arki-illastakin astetta paremman.

Avokado-perunasalaatti

4   perunaa
2   omenaa
2   avokadoa
1   punasipuli
1/2   sitruunan mehu
auringonkuivattuja tomaatteja
rukolaa
kaprista
öljyä
suolaa
mustapippuria

Pilko peruna, omena ja avokado saman kokoisiksi kuutioiksi sekä sipuli renkaiksi ja sekoita keskenään. Sekoita mukaan saman tien sitruunamehu, jotta avokado ja omena eivät pääse tummumaan.
Sekoita mukaan myös auringonkuivatut tomaatit, rukola, kaprikset, öljy sekä mausteet. Jos tarjoilet salaatin vieraille, voit jättää osan tomaateista, rukolasta ja kapriksista koristeluun salaatin päälle.
Anna makujen tasoittua pari tuntia ennen tarjoilua.

PUNAJUURIKEITTO, JOSSA ON POTKUA

Chili ja punajuuri sopivat hyvin yhteen. Chili terästää mukavasti punajuuren ehkä hieman ”makean puisevan multaista” makua. Kun keittoon laittaa mukaan myös porkkanaa ja kermaa, pehmenee punajuuren ominainen maku selvästi ja sen parhaat puolet tulevat esiin.

Toiset vannovat, että pehmeä vuohenjuusto ja punjauuri kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tiedä häntä, mutta vuohenjuuston voimakas aromi sopii hyvin punajuuren kanssa. Päälle vielä tuoreita yrttejä ja maistuva kasviskeitto on valmis. Sopii hyvin lounaaksi tai alkukeitoksi.

Punajuurikeitto
(4 annosta)

400 g tuoretta punajuurta
400 g porkkanaa
1,5 l vettä
1 tuore punainen chili tai cayennepippuria
2 dl kermaa tai kaurakermaa
suolaa
pehmeää vuohenjuustoa
tuoreita yrttejä esim. basilikaa tai rukolaa

Halkaise chili toiselta puolen ja ota siemenet pois. Laita chili kokonaisena keitinveteen ja lisää suola. Keitä juureksia vedessä niin kauan, että ne ovat reilusti pehmenneet (20-30 min.). Jos vettä haihtuu liikaa, lisää lopuksi vettä niin paljon, että juurekset peittyvät kokonaan.

Ota chilipalko pois juuresten seasta. Hienonna juurekset keitinvedessä sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää kerma ja anna keiton kiehahtaa vielä parin minuutin ajan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos haluat enemmän potkua, lisää cayennepippuria.

Tarjoilun yhteydessä lisää kuuman keiton päälle halutessasi pehmeää vuohenjuustoa. Ripottele päälle vielä silputtua tuoreta basilikaa tai rukolaa.