Olemme terveempiä kuin koskaan aikaisemmin. Erilaisten ruokavalioiden ja lisäravinteiden avulla voimme tavoitella jopa täydellistä terveellistyyttä ja energisyyttä. Jokaisen on mahdollista saavuttaa mainosten täydellinen”minä” jos syö ”sitä, tätä ja tuota” riittävästi, säännöllisesti, kohtuullisesti, monipuolisesti ja ohjeiden mukaan. Apuun on tullut superfoodit Intiasta, Kiinasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.
Olemme myös sairaampia kuin koskaan aikaisemmin. Lääkäreillä on niin paljon tietoa, että pienikin vaiva on usein mahdollista diagnosoida sairaudeksi. Sairaus on helppo parantaa lääkkeillä. Lääkkeet puolestaan voivat tehdä meidät entistä sairaammiksi sivuvakutustensa vuoksi.
Minua hätkähdytti lukemani, jonka mukaan jokainen ihminen voi sairastaa kuusi syöpää elämänsä aikana tietämättään. Keho parantaa syövät luonnostaan. Ikäni perusteella olen siis mahdollisesti sairastanut jo kolme syöpää. Olen iloinen, että en ole ollut tietoinen yhdestäkään niistä! Olen myös iloinen, että en tiedä geeniperintäni altistavista sairauksista. Sen jälkeen kuvittelisin jokaisen kolotuksen olevan lopun alku.
Joka puolella vellovat mainokset muovaavat maailmankuvaamme ääri-ilmiöiden maailmaksi. Terveempi, kauniimpi, sairaampi, energisempi, vähärasvaisempi, kuitu-, proteiini-, vitamiinipitoisempi. Pelkällä olemisella ei ole enää arvoa, on oltava superlatiivi jotain.
Milloin ruoka lakkasi olemasta vain ruokaa hyvine ja huonoine makuineen ja erilaisine raaka-aineineen? Milloin tavallisista elämään liittyvistä ilmiöistä alettiin tekemään suuremman luokan ongelmia, joihin täytyy löytää diagnoosi, hoitokeino ja lääkitys? Milloin ihminen lakkasi olemasta riittävä, hyvine ja huonoine puolineen, taitoineen ja vikoineen.
Milloin unohdimme, että erilaiset tunteet ja tuntemukset, hyvät ja pahat päivät sekä kolotukset kuuluvat ihmisenä olemiseen. Ne eivät tee sinusta entistä terveempää tai sairaampaa. Syöpä ei välttämättä tee sinusta sairasta, varsinkaan jos et tiedä, että sinulla on syöpä. Et tule myöskään sairaaksi, jos et syö atsteekkien siemeniä päivittäin.
Milloin unohdimme, että tärkeintä elämässä on elää ja nauttia tässä hetkessä, selviytyä hetken haasteista ja haaveilla tulevista. Milloin unohdimme nauttia päivistä, jolloin ei tapahtu mitään?
Loppuiko tämä kaikki silloin, kun elämämme ei ollutkaan enää pelkkää selviytymistä ja perustarpeiden (ruoan ja juoman löytäminen sekä lämpimänä ja hengissä pysyminen) täyttämistä. Sillä hetkellä kun meille annettiin mahdollisuus henkiseen kasvuus — johon emme kuitenkaan ehkä olleet henkisesti valmiita.
Ei tarvitse olla superlatiivi ollakseen erilainen, erikoinen ja merkittävä. Milloin unohdimme, että tavallisuus on itseasiassa erilaisuutta ja erikoisuus erittäin tavallista!