MIKÄ IHMEEN KUMPPANUUSMAATALOUS?

Satokassin sisältöä Kaupunkilaisten Omalta Pellolta. Kuva: Teija Heikkinen

Lähiruoka, luomuruoka sekä palstaviljely tai muulla tavoin itse tuotettu ruoka kiinnostaa yhä enemmän myös kaupunkilaisia. Arvostetaan laatua ja ympäristöystävällisyyttä. Kumppanuusmaatalousmalli on yksi keino olla lähempänä ruokansa alkutuotantoa ja osalistua myös itse ruoan kasvattamiseen.

Kumppanuusmaatalous on monelle tuntematon käsite, vaikka ensimmäiset kumppanuusmaataloustilat perustettiin jo 1970 -luvulla Japanissa. Tällöin joukko tokiolaisia perheenäitejä halusivat saada kasviksensa ilman torjunta-aineita ja ottivat yhteyttä paikalliseen maanviljelijään. Naiset loivat lähialueen viljelijöiden kanssa Teikei-sopimuksen, jossa he lupautuivat ostamaan koko peltosadon, mikäli viljelijät työskentelisivät luonnonmukaisesti.

Japanilainen Teikei-viljelymalli on levinnyt ympäri maailmaa. Ranskassa sitä kutsutaan nimellä AMAP, Portugalissa Reciproco, Belgiassa Voedselteam, Norjassa Andelsjordbruk ja Saksassa Solidarische Landwirtschaft eli SOLAWI.

Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytetään kansainvälisestikin tunnettua termiä CSA, joka tulee sanoista Community Supported Agriculture. Suomessa tämä viljelijät ja kuluttajat yhdistävä ruoantuotantomuoto tunnetaan nimellä kumppanuusmaatalous.

Pöhinää Kaupunkilaisten Omalla Pellolla Suomen luonnon päivänä 28.8.2021. Kuva: Terhi Suvilehto

Kumppanuusmaatalous hyödyttää sekä kuluttajaa että ruoan tuottajaa

Kuluttaja saa kumppanuuspelloltaan keittiöönsä tuoretta ja luonnonmukaisesti tuotettua lähiruokaa tietäen, kuka hänen ruokansa on kasvattanut. Hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa seuraavan kauden raaka-aineisiin. Tuottaja puolestaan hyötyy jakaessaan maatalouden riskit yhdessä kuluttajan kanssa, eikä hänen tarvitse etsiä tuotteillensa ostajia kilpaillen samalla markettien hyllypaikasta.

Riskien jakaminen perustuu siihen, että kumppanuusmaataloudessa kuluttajalla on sopimusosuus pellosta ja sitoutuessaan satokauteen hän ostaa tuotantomäärät osittain etukäteen.

Syötävät kukat houkuttelevat myös viljelijän elintärkeät apulaiset eli pölyttäjät pellolle. Kuva: Terhi Suvilehto

Yleensä kumppanuusmaatilat ovat puutarhoja, mutta löytyy myös liha- tai kananmunatuotantoon keskittyviä tiloja.

Kumppanuusmaatalous on kuitenkin aina ekologista pientuotantoa, mikä toteutetaan kuluttajaa lähellä ja ympäristön ja eläinten hyvinvointi huomioiden.

Sitä voisi myös verrata palstaviljelyyn, mutta sillä erolla, että viljelytyön hoitaa ammattilainen, alansa asiantuntija. Halutessaan kuluttajaosakas pääsee työntämään kätensä multaan.

Viljelijävetoinen tai kuluttajavetoinen kumppanuusmaatalous

Malleja on kaksi: viljelijävetoinen, jossa tilan omistava maatalousyrittäjä hankkii asiakkaansa kumppanuusmaatalouden muodossa ja kuluttajavetoinen, jossa joukko kuluttajia palkkaavat yrittäjän tuottamaan ruokansa. Molemmat mallit antavat kuluttajalle mahdollisuuden osallistua ruokansa tuotantoon talkootyön kautta.

Kumppanuusmaataloustila toimii hyvin myös virkistyskäytössä ja erityisesti kaupunkiympäristössä se tarjoaa palan maaseutuelämää keskelle hektistä kaupunkiarkea. 

Kumppanuusmaatalous Suomessa

Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Kaupunkilaisten Oma Pelto perustettiin reilu kymmenen vuotta sitten v. 2011, kun joukko helsinkiläisiä perheitä halusivat japanilaisen Teikei-mallin mukaisesti saada luonnonmukaisesti kasvatettuja kasviksia. Omalla Pellolla toteutetaan luomuviljelyä sekä biodynaamista viljelyä, joka ottaa erityisen kokonaisvaltaisesti huomioon luonnon monimuotoisuuden sekä ympäristön, eliöiden, eläinten ja myös ihmisten ekologisesti kestävän hyvinvoinnin.

Sen jälkeen Suomeen on perustettu useita muita tiloja. Tänä päivänä Suomesta löytyy lähes 20 kumppanuusmaatilaa eri puolilta Suomea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.