Ekohifistelyä vai paikallista ruokaturvaa

Olemme perinteinen maaseutukansa. Tänä päivänä kuitenkin iso osa suomalaisista elää ”mettäläisenä” jokamiehenoikeudet takataskussaan nauttien HK:n lenkkiä ja Saarioisten puolukkapuuroa. Samaan aikaan ikkunasta avautuvat metsät hukkuvat sieniin ja marjoihin, joita kukaan ei kerää pois — paitsi thaimaalaiset.

Vielä 60 vuotta sitten suuri osa perheistä elivät eräänlaisessa omavaraismaataloudessa ja maaseudulla eläminen antoi mahdollisuuden hyödyntää laajemminkin metsien ruoka-aarteita. Sota-ja pula-aikana opittiin pakon edessä hyödyntämään kaikki ruoaksi kelpaava ja keksittiin korvikkeita vähemmän käytetyistä kasveista. Nykyään ei osata, ei viitsitä, ei uskalleta, ei kehdata.

Luonnon monimuotoisuuden arvostus on hukassa.  Kaupunkilaistumisen, urakeskeisyyden ja einesruokien myötä on hävinnyt taito hyödyntää luonnon antimia. Tänä päivänä luonnon arvoja tuovat uudestaan esille koulutetut ympäristötietoiset nuoret aikuiset, eräänlaiset ekohipit.

Kun yhteistä kollektiivista hätää ei ole, turhuus ja täydellisyydentavoittelu korostuvat. Ruoassa tämä ilmenee mm. eriarvoisuutena ja tuhlauksena. Samaan aikaan kun köyhissä maissa kärsitään ruoan riittämättömyydestä, länsimaissa heitetään häpeilemättä epätäydellistä ruokaa hukkaan. Meille kelpaa vain paras ja kaunein.

Ranska on edelläkävijä ruokahävikin suhteen. Se määräsi lain, jonka mukaan supermarketit eivät saa tuottaa enää lainkaan ruokahukkaa. Kaikkien suurten supermarkettien on mm. ryhdyttävä yhteistyöhön jonkin hyväntekeväisyysjärjestön kanssa ruokalahjoitusten varmistamiseksi.

Ranskassa on oltu pioneerejä ruokahävikin suhteen aikaisemminkin. Paikallinen supermarkettiketju osti epätäydellisiä kasviksia ja hedelmiä tuottajilta ja myi ne edullisempaan hintaan. Suosio yllätti.

Mielestäni kuluttajia aliarvioidaan, kun sanotaan, että heille kelpaa vain täydellisen muotoinen, painoinen ja näköinen omena. Todellisuudessa epätäydellisiä hedelmiä ei myydä, koska pelätään, että kukaan ei enää osta täydellisiä kalliimmalla hinnalla!

Lähes jokaisessa kodissa bioroskis täyttyy suurimmaksi osaksi syötäväksi kelpaavasta ruoasta ja sen osista. Ruokahävikkiä on mielestäni myös se ruoka, mikä jää laiskuuden, saamattomuuden tai taitamattomuuden vuoksi metsiin ja puihin. Tilalle ostetaan mm. kalliita ja kaukaa ulkomailta tuotuja hedelmiä ja marjoja, ”gozeja” ja ”mulbereita”.

Suomessa ruokahävikin välttäminen, tuntemattomampien ruoan osien hyödyntäminen ja villiruoan kerääminen mielletään edelleen ennen kaikkea ekohifistelijöiden elämäntavaksi. Vanhentuvan ruoan hyödyntäminen eli ns. roskisdyykkaus koetaan eettisesti ja terveydellisesti epäilyttävänä, suorastaan pelottavana ilmiönä. Samoin villiruoan poimiminen metsistä ja niityiltä. Roskisdyykkaukselle löytyy myös sivistyneempi termi eli ruoan kierrättäminen. Ruokadyykkauksesta ja villiruoan keräämisestä on tullut hipsteritrendejä, jota ”normikansa” katsoo alta kulmien.

Ehkä mekin tarvitsisimme Ranskan tavoin lain määräämän pakotteen, jotta ruoan haaskaaminen koettaisiin viimein pahana ja ruoan kierrättäminen hyvänä ilmiönä. Kouluihin voitaisiin myös tuoda ihan uuden oppiaineen kotitalouden rinnalle: Lähiruoka ja luonnon hyödyntäminen — henkilökohtainen ruokaturva.

Ruoan arvostus tulisi nostaa jälleen sille tasolle, minne se kuuluukin – ylimmälle kaikesta.

Siivouspäivän kasvissosekeitto

Kasvislokeroon kertyy helposti erilaisia juuresten, kaalien ja muiden kasvisten jämiä ja kantoja. Mikään ei ole helpompaa, kuin tehdä niistä herkullinen kasvissosekeitto. Hauskinta tässä keitossa on se, että koskaan ei tiedä etukäteen, minkämakuinen keitosta lopulta tulee. Koskaan ei ole minulle kuitenkaan tullut pettymystä!

Mukaan voit laittaa rohkeasti melkein mitä vaan. Hyvä keittopohja tulee kuitenkin miedonmakuisista juureksista, kuten perunasta, porkkanasta ja bataatista. Parsa- ja kukkakaalen varret sopivat mainiosti sosekeittoihin, samoin kuin hieman nahistuneet juurekset ja erilaiset kurpitsat. Vain rohkeus ja mielikuvitus on rajana. Lisää lopuksi tilkka kermaa tai kaurakermaa ja mausta esimerkiksi tuoreilla yrteillä.

Alla olevaan keittoon löytyi jääkaapin siivouksen yhteydessä perunaa, porkkanaa, keräkaalta, lehtikaalta ja parsakaalen varsi.

Kasvissosekeitto
(4 annosta)

1,6 dl kasvislientä / 100 g kasviksia
0,3 dl kermaa/kaurakermaa / 100 g kasviksia
suolaa
mustapippuria
tuoreita yrttejä

Keitä kasviksia kasvisliemessä niin kauan, että kasvikset ovat reilusti pehmentyneet (n. 20 min.). Soseuta kasvikset liemessään sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kiehauta vielä pari minuuttia. Mausta halutessasi esimerkiksi suolalla, mustapippurilla ja tuoreilla yrteillä.

Voit koristella ennen tarjoilua tuoreilla yrteillä tai yrttiöljyllä. Tarjoile paahdetun leivän, leipäkrutonkien tai leipätikkujen kera.

Yrttinen hamppu-parsarisotto

Kesä saapuu kohisten ja parsakausi alkaa olla kuumimmillaan. Koe kesän raikkaat maut ja ravitse itsesi tuhdisti kasviksilla.

Tuunasin perinteisen valkoviinillä ja parmesanilla terästetyn parsarisoton ruokaisammaksi ja proteiinipitoisemmaksi miedon makuisten hampunsiementen avulla. Jätin myös valkoviinin pois ja lisäsin ruokaan kevään raikkautta mintusta, sitruunamelissasta ja basilikasta.

Tämä risotto ei tarvitse kaveriksi lihaa tai kalaa. Annos täyttää nälkäisemmänkin vatsan ja jos jätät parmesanin pois, sopii se myös vegaaneille. Vegaanista parmesaniakin on mahdollista valmistaa mm. pähkinöiden tai soijajauhon ja oluthiivan avulla. Netistä löytyy useita ohjeita ja tässä niistä yksi.

Hamppu-parsarisotto

1 dl   kuorittuja hampunsiemeniä
400 g    parsaa
rypsiöljyä paistamiseen
2    salottisipulia (tai 1 punasipuli)
1-2    valkosipulinkynttä
3 dl   risottoriisiä
1 l   kasvislientä
2 dl   tuoreita yrttejä silputtuna (minttu, sitruunamelissa, basilika)
1-2 dl    parmesanraastetta (n. 50 g)
suolaa
mustapippuria
raastettua sitruunankuorta
kevätsipulia

Paahda hampunsiemeniä hetki pyöritellen kuivalla, kuumalla pannulla. Varo ettei siemenet pala. Siirrä siemenet syrjään odottamaan.

Pese parsa ja poista tyvestä kova valkoinen kohta pois. Jos parsassa on kova puinen kuori, voit kuoria sitä myös hieman. Pilko parsa 2-3 cm mittaisiksi paloiksi. Freesaa parsoja kuumassa öljyssä hetki paistinpannulla. Siirrä parsat sivuun odottamaan.

Pilko sipuli suikaleiksi ja valkosipuli pieniksi paloiksi. Freesaa sipuleita hetki kuumassa öljyssä pannulla. Lisää pannulle risottoriisi ja pyörittele sitä hetki sipulien seassa. Lisää joukkoon 1-2 dl kasvislientä ja anna imeytyä ja riisin turvota. Lisää loputkin kasvisliemi pikkuhiljaa sitä mukaa kun liemi on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä ja kiehua hiljalleen noin 15 min. välillä sekoittaen.

Lisää joukkoon parsa ja hienoksi silputut yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna risoton kypsyä vielä noin 5 min. Lisää vielä lopuksi parmesanraaste ja hampunsiemenet.

Ennen tarjoilua raasta annoksen päälle hieman sitruunankuorta (pese sitruuna hyvin) ja koristele kevätsipulilla.

Olemme uusiutuvan energian takapajula

Suomi on edistyksellinen maa, jossa on korkea koulutustaso. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisten joukossa äänioikeuden ja äitiyspakkauksemme on herättänyt maailmalla ihmetystä ja kateutta. Meiltä ovat lähtöisin Vihaiset Linnut, Nokia, xylitol-purukumi, sykemittari, AIV-rehu, Abloy-lukko ja astiankuivauskaappi. Mutta uusiutuvan energian suhteen olemme lyöneet jarrut pohjaan.

Vaikka tietoa, taito ja teknologiaa olisi vientiin asti, emme ole lähteneet suurten tuulten mukaan, vaan olemme fossiloituneet vanhoihin totuttuihin kuvioihin. Jos sähköntuotannossa käytettävää ydinvoimaa ei lasketa, uusiutumattomien ja runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energiamuotojen osuus Suomen sähkön, lämmön ja liikenteen energiantuotannossa on yli 80 %. Tällä hetkellä Suomi-neito vaeltaa kasvot hiilipölyssä, jalat syvällä turpeessa ja kädet öljyisinä.

Olemme 40 maan joukossa viidenneksi vähiten kiinnostava maa uusiutuvan energian investoijille. Taakse jäävät vain öljyvallat Venäjä ja Saudi-Arabia sekä Egypti ja Indonesia. Häpeä Suomi! Onneksi Energianremontti-kampanja tekee tähän muutoksen.

Suomalaiset ovat toivoneet uusiutuvien energiamuotojen lisäämista jo useiden vuosian ajan. Aika on siis varsin kypsä maanlaajuiselle muutokselle. Enää vaaditaan vain poliitikkojen jämäkät päätökset sekä joukko aktiivisesti toimivia ihmisiä.

Aurinko, tuuli, vesi ja biomassa ovat puolellamme ja odottavat meidän toimivan. Energiaa menee hukkaan, vaikka voimme kesyttää sen käyttöömme. Kukaan ei voi enää väittää, että Suomessa ei tuule eikä pimeydessä paista aurinko. Teknologia on osoittanut, että tekosyyt ovat turhia.

Vettä tuhansien järvien maassa riittää ja meillä on biomassaa enemmän kuin monella muulla maalla. Meillä on metsiä ja peltoja, jotka on mahdollista hyödyntää hyvin suunniteltuna tuottamaan kestävästi bioenergiaa. Meillä on myös korkeatasoiset jätteenhoitolaitokset, jotka mahdollistavat teollisuus- ja yhteiskuntajätteiden muuntamisen sähköksi, lämmöksi ja liikenteen polttoaineeksi. Tämä jos mikä on kestävän kehityksen mukaista kierrätystä ja energiataloutta.

Hajautetun energiantuotannon sekä toimivien lähienergiaratkaisujen avulla fosiiliset energiasuunnitelmat on mahdollista kuopata sinne mistä ne ovat tulleetkin – syvälle maan alle. Toivottavasti vuonna 2050 kukaan ei edes muista niiden nähneen päivänvaloa.

Kestävintä energiankäyttöä on kuitenkin säästäminen. Kaikella kasvulla on rajansa ja uusiutumattomien energiamuotojen käytössä taitekohta on tullut vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi iltaisin istua kynttilänvalossa ja viileässä viltin alla. Erityisesti lämmityksen suhteen 70 %:n vähennys nykyiseen lämmitysenergian tarpeeseen on realistista. Tehokkaat energiaratkaisut pienentävät paitsi energian kulutusta ja sähkölaskua myös energiankulutuksen ympäristövaikutuksia.

Olen ylpeä siitä, että olen syntynyt tähän kauniiseen, luonnonläheiseen ja innovatiiviseen maahan. Nyt meillä on uusi alue vallattavana – uusiutuvat energiaratkaisut. Niitä ratkaisuja odottaa koko maailma.

Ääretön terve kaunis sairas maailma

Olemme terveempiä kuin koskaan aikaisemmin. Erilaisten ruokavalioiden ja lisäravinteiden avulla voimme tavoitella jopa täydellistä terveellistyyttä ja energisyyttä. Jokaisen on mahdollista saavuttaa mainosten täydellinen”minä” jos syö ”sitä, tätä ja tuota” riittävästi, säännöllisesti, kohtuullisesti, monipuolisesti ja ohjeiden mukaan. Apuun on tullut superfoodit Intiasta, Kiinasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.

Olemme myös sairaampia kuin koskaan aikaisemmin. Lääkäreillä on niin paljon tietoa, että pienikin vaiva on usein mahdollista diagnosoida sairaudeksi. Sairaus on helppo parantaa lääkkeillä. Lääkkeet puolestaan voivat tehdä meidät entistä sairaammiksi sivuvakutustensa vuoksi.

Minua hätkähdytti lukemani, jonka mukaan jokainen ihminen voi sairastaa kuusi syöpää elämänsä aikana tietämättään. Keho parantaa syövät luonnostaan. Ikäni perusteella olen siis mahdollisesti sairastanut jo kolme syöpää. Olen iloinen, että en ole ollut tietoinen yhdestäkään niistä! Olen myös iloinen, että en tiedä geeniperintäni altistavista sairauksista. Sen jälkeen kuvittelisin jokaisen kolotuksen olevan lopun alku.

Joka puolella vellovat mainokset muovaavat maailmankuvaamme ääri-ilmiöiden maailmaksi. Terveempi, kauniimpi, sairaampi, energisempi, vähärasvaisempi, kuitu-, proteiini-, vitamiinipitoisempi. Pelkällä olemisella ei ole enää arvoa, on oltava superlatiivi jotain.

Milloin ruoka lakkasi olemasta vain ruokaa hyvine ja huonoine makuineen ja erilaisine raaka-aineineen? Milloin tavallisista elämään liittyvistä ilmiöistä alettiin tekemään suuremman luokan ongelmia, joihin täytyy löytää diagnoosi, hoitokeino ja lääkitys? Milloin ihminen lakkasi olemasta riittävä, hyvine ja huonoine puolineen, taitoineen ja vikoineen.

Milloin unohdimme, että erilaiset tunteet ja tuntemukset, hyvät ja pahat päivät sekä kolotukset kuuluvat ihmisenä olemiseen. Ne eivät tee sinusta entistä terveempää tai sairaampaa. Syöpä ei välttämättä tee sinusta sairasta, varsinkaan jos et tiedä, että sinulla on syöpä. Et tule myöskään sairaaksi, jos et syö atsteekkien siemeniä päivittäin. 

Milloin unohdimme, että tärkeintä elämässä on elää ja nauttia tässä hetkessä, selviytyä hetken haasteista ja haaveilla tulevista. Milloin unohdimme nauttia päivistä, jolloin ei tapahtu mitään?

Loppuiko tämä kaikki silloin, kun elämämme ei ollutkaan enää pelkkää selviytymistä ja perustarpeiden (ruoan ja juoman löytäminen sekä lämpimänä ja hengissä pysyminen) täyttämistä. Sillä hetkellä kun meille annettiin mahdollisuus henkiseen kasvuus — johon emme kuitenkaan ehkä olleet henkisesti valmiita.

Ei tarvitse olla superlatiivi ollakseen erilainen, erikoinen ja merkittävä. Milloin unohdimme, että tavallisuus on itseasiassa erilaisuutta ja erikoisuus erittäin tavallista!

Chili con carne — syntisen hyvää cowboy-mättöä

Chili con carnen juuret ulottuvat Yhdysvaltojen Texasiin. Nimi on espanjaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti chiliä lihan kanssa. Tämä maukas ja tulinen tomaattikastikkeessa haudutettu naudanlihapata on hurjimpien tarinoiden mukaan lähes 300 vuotta vanha ruokalaji. Mukana on yleensä myös papuja ja joskus myös muita kasviksia kuten paprikaa tai porkkanaa.

Jos ajattelemme ruoan proteiinin lähteitä ja ruokavalintoja ympäristön kannalta, niin tässä herkullisessa liharuoassa yhdistyvät ”se pahin” eli naudanliha ja ”se paras” eli pavut. Proteiinipitoisten palkokasvien kasvihuonekaasupäästöt proteiinigrammaa kohti ovat 250-kertaa pienemmät kuin naudanlihan vastaavat. Jos siis haluat valmistaa annoksesta ympäristöystävällisen vaihtoehdon, valmista chili sin carne ja korvaa naudanliha esimerkiksi soijapaloilla, härkiksellä tai nyhtökauralla.

Itse olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Jos tekee ruokavalintansa vaihtelevasti ja monipuolisesti ympäristöään ja terveyttään kunnioittaen, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, vaikka ajoittain valinnat eivät olisikaan oppikirjan mukaisia. Chili con carne on yksinkertaisesti liian hyvää, jotta se olisi mahdollista siirtää ”kielletylle listalle”. Ja mielestäni hyväksi todettua reseptiä on turha mennä pilaamaan liialla kikkailulla.

Tämä alunperin Texasin köyhien työläisten ja cowboyn arkiruoka on levinnyt ympäri maailmaa ja siitä on luonnollisesti tehty useita eri versioita. Chili con carnen tulinen ja täyteläinen maku valloittaa eikä se turhaan ole ansainnut paikkaansa yhtenä liharuokien klassikoista.

Chili con carne
(4 annosta)

400 g   naudan paistisuikaleita tai jauhelihaa
70 g     tomaattipyreetä
400 g   tomaattimurskaa
1          sipuli
2          tuoretta chiliä (mietoja tai tulisia, maun mukaan)
2          valkosipulin kynttä tai 1/2 kiinalainen valkosipuli
1 rkl     paprikajauhetta
(1 tl      juustokuminaa)
(1 dl     punaviiniä)
8 dl      vettä
1 rkl     vehnäjauhoja
1 rkl     tummaa siirappia
1 tölkki (410 g / 255 g) punaisia papuja tai 3 dl keitettyjä härkäpapuja
suolaa
mustapippuria


Suikaloi tai pilko sipuli ja pilko valkosipuli sekä chilit pieniksi kuutioiksi. Freesaa sipuleita ja chiliä kuumassa öljyssä minuutin ajan. Lisää mukaan paprikajauhe ja halutessasi juustokumina ja pyörittele lastalla vielä hetki.

Lisää pannulle naudanlihasuikaleet. Kun lihan pinta on ruskistunut tasaisesti, lisää mustapippuri ja suola sekä tomaattipyre ja halutessasi punaviini. Sekoita hyvin ja anna kiehuta pari minuuttia. Jos et käytä punaviiniä, voit lisätä 1 dl vettä.

Lisää tomaattimurska ja 7 dl vettä ja anna lihapadan kiehua ja mureutua hiljalleen noin tunnin ajan. Jos vettä haihtuu liikaa, lisää varovasti.

Sekoita vispilällä 1 rkl vehnäjauhoja 1 dl:aan vettä. Varo ettei seokseen synny vehnäjauhopaakkuja. Suurusta muhinut lihapata vehnäjauho-vesi -seoksella ja anna kypsyä parin minuutin ajan. Huuhtele purkkipavut sihvilän alla. Lisää lopuksi siirappi ja pavut ja anna kiehua vielä pari minuuttia. Tarkista maku ja mausta lisää tarvittaessa.

Tarjoile chili con carne riisin tai riisi-ohran kanssa. Ohessa voi tarjota myös smetanaa, mikä tasoittaa kastikkeen tulisuutta. Voit käyttää kastiketta myös tacojen tai fajitaksen täytteenä. Valmista kastike silloin pienemmällä vesimäärällä, jolloin siitä tulee paksua muhennosta. 

Bataatti-porkkanaletut

Mielestäni porkkana ja bataatti kuuluvat yhteen. Porkkana on raikas juures, jonka makeudesta bataatti tekee asteen maukkaamman ja täyteläisemmän. Yhdistelen näitä kahta juuresta usein myös kasviskeitoissa ja -pihveissä.

Nämä pihvit on tehty paljon samalla ohjeella kuin pinaatti-lehtikaaliletut. Koska bataatista tulee niin paljon makeutta, on hunajan määrää hieman vähennetty.

Perinteisen puolukkahillon sijaan voit tarjoilla letut mintulla maustetun punaherukka-kesäkurpitsahillon kanssa. Jos haluat täyttävämmän lisukkeen, kokeile esimerkiksi avokado-tonnikalatahnaa.

Porkkana-bataattiletut
(noin 30 kpl pikkulettuja)

5  dl     maitoa
75 g     porkkanaraastetta (tai porkkanaraastetta yhteensä 150 g)
75 g     bataattiraastetta
2          kananmunaa
2 dl      vehnäjauhoja
1,5 dl   spelttijauhoja
2 rkl    öljyä
0,5 rkl hunajaa
1 tl      suolaa

Raasta juurekset. Kaada maito sekä juuresraasteet tehosekoittimeen ja sekoita täydellä teholla 2-3 min. ajan kunnes maito on vaahtoutunut kunnolla.

Kokkivinkki: Voit myös sekoittaa juuresraasteen ja maidon käsin. Tehosekoittimen ansiosta letut saavat kuitenkin täyteläisemmän rakenteen ja kauniimman tasaisen värin.

Vatkaa käsin kananmunat rikki ja vatkaa sekaan myös maito-juuresseos, jauhot, öljy, hunaja ja suola. Annan taikinan seistä ja turvota noin puolen tunnin ajan. Sekoita vielä ennen paistoa.

Kokkivinkki: Lisää samalla ruokalusikalla ensin öljy ja sen jälkeen hunaja. Näin hunaja ei tartu lusikkaan, vaan valuu nätisti kulhoon.

Paista lettupannulla pikkulettuja. Käännä letut vasta kun taikinan pinta on täysin hyytynyt. 

Kokkivinkki: Pikkulettujen paistamisessa öljyä tahtoo helposti lorahtaa pannulle liian paljon. Tähän ongelmaan apu löytyy apteekista: Lääkeruiskun avulla öljyä on helppo tipautta pannulle vain tippa, jolloin letuistakaan ei tule liian rasvaisia.