Avainsana: Ilmastonmuutos

Julkaistu

OIKEAT RUOKAVALINNAT KEVENTÄVÄT MYÖS SYDÄNTÄ

Kesä ja syksy on kausi- ja lähiruoan kulta-aikaa Suomessa. Ensimmäiset kotimaiset parsat ja uudet perunat ovat jo kauppojen hyllyillä. Kohta tulevat nopeasti kasvavat salaatit, retiisi, pinaatti ja yrtit. Myöhemmin kesällä pääsemme nauttimaan ensimmäisistä marjoista, kaalista, avomaakurkusta, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Syksyn lähestyessä saapuu myös juureskausi. Omenoista ja luumuista notkuvat puut hurmaavat, mutta teille tippuneet kypsät hedelmät suututtavat. Kurpitsaa ja lehtikaalta pääsee säilömään ensipakkasiin asti.

Lähiruoka käsitteenä on varsin epäselvä. Muutaman kymmenen kilometrin säteellä tuotettu ja jalostettu ruoka on lähiruokaa, samoin kotimainen liha verrattuna argentiinalaiseen tuontilihaan. Mutta isona maana välimatkamme ovat pitkät. Virossa tuotettu liha voi kilometrien perusteella olla helsinkiläiselle kuluttajalle enemmän lähiruokaa kuin lappilainen poronliha. Lähiruoka ei myöskään ole aina se ympäristöystävällisin vaihtoehto. Talvella Suomessa kasvihuoneessa kasvatettu lähikurkku on kuluttanut niin paljon energiaa, että on ekologisempaa valita espanjalainen vaihtoehto.

Moni ei varmaankaan tiedä, että maatalous on yksi maailman suurimmista kasvihuonekaasujen aiheuttajista. Ruoantuotanto muodostaa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin liikenne. Yksi suurimmista kasvihuonepäästöjen aiheuttajista on viaton ja suloinen, joillekin jopa pyhä eläin, nimittäin lehmä. Märehtijät tuottavat ihmakehään valtavat määrät metaania, joka on erittäin tehokas kasvihuonekaasu.

Kasvisruoan suosiminen on monella tapaa hyödyllistä: se on terveellistä, eläinystävällistä ja elokogista. Kasviproteiinin suosiminen eläinproteiinin, erityisesti naudanlihan, sijasta vähentää kasvihuonepäästöjä huomattavasti. Lisäksi viljelysmaa riittää paremmin tuottamaan tarvittavan ruoan kasvavan ruoantuotannon paineessa. Kuluttajalle kasviproteiini on myös eläinproteiinia edullisempaa.

Suomi on kuuluisa ruisleivästään, mutta kolmannes leipärukiista tuodaan silti maahamme ulkomailta. Ympäristöystävällisesti tuotetun kotimaisen kasvisruoan suosiminen vähentää paitsi hiilidioksidipäästöjä myös tukee maataloutta ja ruokamme omavaraisuutta sekä huoltovarmuutta kriisitilanteiden varalta. Se työllistää ja tuo vaurautta kuoleviin maaseutukyliin. Hyville elintarvikeinnovaatioille ja tuotteille löytyy varmasti myös kysyntäämaamme rajojen ulkopuolelta.

Ympäristövastuulliset ruokahankinnat ovat jokaiselle mahdollisia arkivalintoja. Pienillä teoilla saadaan pikkuhiljaa käännettyä ruokalaivan suuntaa merelle ja rahalaivan suuntaa kotiin päin. Suuret kauppaketjut ovat jo aloittaneet oman kampanjoinnin suomalaisen ruoan puolesta. On arvioitu, että jos jokainen ostaisi 5 eurolla lisää suomalaisia elintarvikkeita kuukaudessa, luotaisiin 5000 uutta työpaikkaa. Määrä tuntuu huikealta, mutta uskon, että pitemmällä tähtäimellä kerrannaisvaíkutus on vielä suurempi.

Kotimaisen lähellä tuotetun luomu- sekä kasvisruoan suosiminen keventää paitsi puntarilla, myös sydäntä, kukkaroa ja ymräristön kuormitusta.

Julkaistu

KALIFORNIAN KUIVUUS OPETTAA UUTEEN EKOLOGISEMPAAN ELÄMÄÄN

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ympäristökatastrofit ovat vaikuttaneet ensisijaisesti juuri kehitysmaihin. Länsimaiselle ihmiselle ne ovat tuntuneet usein yhtä todelliselta kuin ”Tuhannen ja yhden yön tarinat” — ihmeellisiltä, hieman pelottavilta ja erittäin vaikea uskoa todeksi. Nyt hätätila on julistettu myös länsimaisen kulttuurin ”Sodoma ja Gomorraan” eli Kaliforniaan.

Ennen niin rehevää ja hedelmäistä Kaliforniaa on vaivannut kuivuus jo kohta neljä vuotta. Kuivuus ja helle ovat tappaneet jo miljoonia puita, polttaneet metsiä, kuivattaneet järviä ja jokia sekä (maahan sitoutuneen veden painuessa yhä alemmas) jopa kasvattaneet vuoria. Vihreät puistomaisemat ovat historiaa.

Kaupunkeihin ja kuntiin on julistettu pakolliset veden käyttörajoitukset ja ihmisiä on kehotettu säännöstelemään vedenkäyttöä reilusti. Lotrauksesta voi joutua kärsimään tuntuvat sakot.

Kalifornia on yksi maailman suurimmista viljan ja hedelmien tuottajista, joten kuivuus vaikuttaa suoraan (myös maailmanlaajuisesti) ruoan määrään, hintaa, laatuun ja ennakoitavuuteen. Kuivuudesta johtuen satoa on tullut vähemmän, satoaika on ollut lyhyt ja se on ollut usein etujassa.

Juustonvalmistajat ovat ihmeissään, sillä normaalisti rehevää ruohoa syöneiden lehmien maito maistuu täysin erilaiselta nyt, kun ravintona on vain kuivaheinää. Tämä vaikuttaa suoraan juuston makuun ja lopputulokseen.

Koska viljelijöitä rajoitetaan vedenkäytössä, he valitsevat lajikkeita, jotka kuluttavat vähemmän vettä.

Mutta ei pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Hedelmät ovat kuivuuden vuoksi kasvaneet normaalia pienemmiksi, mutta erityisen maukkaiksi. Kun soluihin ei pääse sitoutumaan normaalin verran vettä, tulevat maku- ja aromiaineet paremmin esille.

Kuivuus ja veden puute ovat saanut ihmiset tuntemaan toivottomuutta ja herättäneet ne ympäristötietoisuuteen. He haluavat veden säästämisen lisäksi tehdä myös muita pieniä ympäristötekoja, kuten välttää ruokahävikkiä, rajoittaa lihansyöntiä sekä asentaa aurinkopaneeleita talojensa katoille.

Veden puute on saanut myös ravintolat innovatiivisiksi. Ennen vettä valutettiin vapaasti, nyt kierrätetään. Ruoka valmistetaan yhä useammin höyryttämällä kuin keittämällä ja pakolliset keitin- tai huuhteluvedet heitetään kukille. Erillisiä kattiloita käytetään vähemmän ja raaka-aineet pyritään valmistamaan mahdollisimman pitkälle samassa kattilassa tai pannussa. Haudutetuista uuniruoista on tullut suosittuja ja painekattilat ovat löytäneet paikkansa jopa kotikeittiöistä.

Normaalisti tiskaajat huuhtelevat likaiset lautaset tehokkaalla painesuihkulla ennen kuin laittavat astiat pesukoneeseen. Painesuihkun tilalle on keksitty ilmanpaineella lautaset puhdistava laite. Jos ravintolalla ei ole varaa kyseiseen laitteeseen, raapivat tiskarit lautaset puhtaaksi käsipelillä. Tarjoilijat eivät enää kaada asiakkaalle vettä, ellei asiakas sitä nimenomaa pyydä. Kokit opettelevat kilvan uusia ruoanvalmistusmenetelmiä, jotka kuluttavat vähemmän vettä. Vettä ei ole varaa tuhlata.

Kovat ajat ja ääriolosuhteet tekevät ihmisistä kekseliäitä. Pula-ajan Suomessa syötiin pettuleipää ja monipuolisesti luonnonyrttejä salaatin korvikkeeksi. Kun kahvia tai teetä ei ollut tarjolla, voikukan juuri herätti ihmiset aamulla töihin. Energiapulassa ihmiset kypsensivät ruokansa hauduttamalla sitä yön yli oljilla vuoratussa pahvilaatikossa.

Tällä hetkellä Kaliforniassa kärsitään kuivuudessa, mutta Suomessa kärsitään märkyydestä. Tämän vuoden viljasadosta ennustetaan tulevan pienin vuosiin. Muidenkin viljelykasvien sadot ovat myöhässä.

On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan ruokakulttuurimme kehittyy ilmastonmuutoksen myöstä. Voisiko pula-ajan opeista löytyä vinkkejä ympäristötietoisempaan ja säästäväisempään  kulutukseen. Ehkä voisimme alkaa säästämään jo nyt vettä sekä opettelemaan uusia ekologisempia ruoan valmistustapoja — ennen kuin hätätila on käsillä.

Julkaistu

Olemme uusiutuvan energian takapajula

Suomi on edistyksellinen maa, jossa on korkea koulutustaso. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisten joukossa äänioikeuden ja äitiyspakkauksemme on herättänyt maailmalla ihmetystä ja kateutta. Meiltä ovat lähtöisin Vihaiset Linnut, Nokia, xylitol-purukumi, sykemittari, AIV-rehu, Abloy-lukko ja astiankuivauskaappi. Mutta uusiutuvan energian suhteen olemme lyöneet jarrut pohjaan.

Vaikka tietoa, taito ja teknologiaa olisi vientiin asti, emme ole lähteneet suurten tuulten mukaan, vaan olemme fossiloituneet vanhoihin totuttuihin kuvioihin. Jos sähköntuotannossa käytettävää ydinvoimaa ei lasketa, uusiutumattomien ja runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energiamuotojen osuus Suomen sähkön, lämmön ja liikenteen energiantuotannossa on yli 80 %. Tällä hetkellä Suomi-neito vaeltaa kasvot hiilipölyssä, jalat syvällä turpeessa ja kädet öljyisinä.

Olemme 40 maan joukossa viidenneksi vähiten kiinnostava maa uusiutuvan energian investoijille. Taakse jäävät vain öljyvallat Venäjä ja Saudi-Arabia sekä Egypti ja Indonesia. Häpeä Suomi! Onneksi Energianremontti-kampanja tekee tähän muutoksen.

Suomalaiset ovat toivoneet uusiutuvien energiamuotojen lisäämista jo useiden vuosian ajan. Aika on siis varsin kypsä maanlaajuiselle muutokselle. Enää vaaditaan vain poliitikkojen jämäkät päätökset sekä joukko aktiivisesti toimivia ihmisiä.

Aurinko, tuuli, vesi ja biomassa ovat puolellamme ja odottavat meidän toimivan. Energiaa menee hukkaan, vaikka voimme kesyttää sen käyttöömme. Kukaan ei voi enää väittää, että Suomessa ei tuule eikä pimeydessä paista aurinko. Teknologia on osoittanut, että tekosyyt ovat turhia.

Vettä tuhansien järvien maassa riittää ja meillä on biomassaa enemmän kuin monella muulla maalla. Meillä on metsiä ja peltoja, jotka on mahdollista hyödyntää hyvin suunniteltuna tuottamaan kestävästi bioenergiaa. Meillä on myös korkeatasoiset jätteenhoitolaitokset, jotka mahdollistavat teollisuus- ja yhteiskuntajätteiden muuntamisen sähköksi, lämmöksi ja liikenteen polttoaineeksi. Tämä jos mikä on kestävän kehityksen mukaista kierrätystä ja energiataloutta.

Hajautetun energiantuotannon sekä toimivien lähienergiaratkaisujen avulla fosiiliset energiasuunnitelmat on mahdollista kuopata sinne mistä ne ovat tulleetkin – syvälle maan alle. Toivottavasti vuonna 2050 kukaan ei edes muista niiden nähneen päivänvaloa.

Kestävintä energiankäyttöä on kuitenkin säästäminen. Kaikella kasvulla on rajansa ja uusiutumattomien energiamuotojen käytössä taitekohta on tullut vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi iltaisin istua kynttilänvalossa ja viileässä viltin alla. Erityisesti lämmityksen suhteen 70 %:n vähennys nykyiseen lämmitysenergian tarpeeseen on realistista. Tehokkaat energiaratkaisut pienentävät paitsi energian kulutusta ja sähkölaskua myös energiankulutuksen ympäristövaikutuksia.

Olen ylpeä siitä, että olen syntynyt tähän kauniiseen, luonnonläheiseen ja innovatiiviseen maahan. Nyt meillä on uusi alue vallattavana – uusiutuvat energiaratkaisut. Niitä ratkaisuja odottaa koko maailma.