RIITTÄÄKÖ RUOKA, RIITTÄÄKÖ VESI

Helsingin yliopisto järjesti syksyllä 2012 saman nimisen luentosarjan, joka on nähtävissä myös netissä. Tarkoitus ei ole kirjoittaa huominhakuista sensaatio-otsikkoa tai lietsoa pelkoa utopistisen tulevaisuudenkuvan avulla. Realistinen fakta on, että maapallon resurssit eivät tämänhetkisillä kulutustottumuksilla riitä välttämättä enää edes muutamaa vuosikymmentä eteenpäin.

8.8.2016 maapallon ihmiset käyttivät loppuun samana vuonna uusiutuneet luonnonvarat. Tähän kului siis reilut kahdeksan kuukautta. Luonnonvarat loppuivat viisi päivää aikaisemmin kuin vuonna 2015 ja 11 päivää aikaisemmin kuin vuonna 2014. Suomalaisten kulutustottumuksilla luonnonvarat loppuivat jo huhtikuun puolessavälissä. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvittaisiin 3,4 maapalloa.

Ylikulutus kasvaa jatkuvasti ja olemme eläneet velaksi jo monta vuotta. Kukaan ei vaan tiedä kenelle joudumme velkamme maksamaan, kuka sen maksaa ja missä muodossa. Jos kulutustottumukset jatkuvat entiseen malliin, tarvitsemme kasvuennusteiden mukaan vuonna 2050 kolme planeettaa, jotta pystyisimme turvaamaan ihmisille saman elintason lisääntyvässä väestönkasvussa.

Uusiutuvia luonnonvaroja ovat esimerkiksi happi, biomassa ja makea vesi. Uusiutuvasta luonnonvarasta voi kuitenkin tulla uusiutumaton luonnonvara, jos kulutus on nopeampaa kuin varastojen täyttyminen. Näin voi tapahtua esimerkiksi pohjaveden kanssa.

”Kyllähän maapallolla vettä riittää…”, voisi joku ajatella. Se on totta, maapallon pinta-alasta suuri osa on vettä. Kokonaisvesimäärästä kuitenkin yli 97 % on suolaista merivettä, mitä kasvit eivät voi käyttää yhteyttämiseen tai ihmiset ja eläimet elääkseen. Jäljelle jäävästä alle kolmesta prosentista suurin osa on sitoutunut jäätiköihin ja pintajäihin. Maapallon eliöiden hyväksikäytettävissä olevaa vettä on vain noin 0,3 % maapallolla olevasta kokonaisvesimäärästä ja se uusiutuu hitaasti.

Ei siis olekaan ihme, että hyvin monen kansainvälisen tai paikallisen poliittisen konfliktin osatekijä on kiista vesivarojen saatavuudesta tai hallinnasta.

Ihminen kuluttaa päivittäin yllättävän paljon vettä perustarpeisiinsa. Yhden ihmisen päivittäisen ruuan tuotantoon tarvitaan esimerkiksi 2000-5000 litraa/vrk.  Runsaasti eläinproteiinia sisältävä ruokavalio kuluttaa huomattavasti enemmän vettä kuin kasvisruokavalio.

Teollisuusmaissa kuitenkin suurin osa, kaksi kolmasosaa (2/3),  makeasta vedestä käytetään kulutus- ja mukavuustavaroiden tuottamiseen. Samaan aikaan kehitysmaissa taistellaan ravinnontuotantoon välttämättömän juoma- ja kasteluveden riittävyydestä.

Toinen ruuantuotantoon suorasti vaikuttava uusiutuva luonnonvara on biomassa ja käytettävissä oleva viljelymaa. Lähes kaikki maailman viljelyyn sopivista alueista on jo viljelykäytössä ja niitä käytetään yhä enemmän biopolttoaineiden viljelyyn suoran ruuantuotannon sijasta. Lisäksi ilmastonmuutos ja kestämättömät viljelymenetelmät heikentävät viljelymaiden kasvukuntoa ja rakentaminen valtaa viljelymaata eri puolilla maailmaa. Niinpä maapallolla käytettävissä oleva peltoala on pienenemään päin, vaikka väkimäärän lisääntyessä ja elintason noustessa tarpeet kasvavat jatkuvasti.

Huoli nousee: kuinka saamme ruoan ja veden riittämään tulevaisuudessa.

Kasvispainotteinen ruokavalio on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin lihapitoinen ruokavalio. Ravintoenergian käytön tehokkuutena ilmoitettuna yksi kalori broilerista saatavaa energiaa vaatii neljä kaloria rehuksi käytetyn viljan energiaa. Lihaproteiinin tuotantoon kuluu lisäksi satakertainen määrä vettä kasviproteiinin tuotantoon verrattuna ja lihatuotanto vaatii runsaasti laidunmaata. Suomessa lihaa syödään keskimäärin yli kaksi kertaa niin paljon kuin olisi tarve.

Jokainen meistä voi myös vaikuttaa ruokahävikin syntyyn. 25-30 % kaikesta maailmassa tuotetusta ruoasta joutuu jätteeksi.  Ruoan riittäminen olisi teoriassa mahdollista turvata tulevaisuudessa pelkästään vähentämällä hävikkiä. Ruoka pitäisi tosin myös saada jakautumaan tasaisesti eri puolille maailmaa, sillä teollistuneet maat tuottavat tällä hetkelllä ruokajätettä lähes yhtä paljon kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tuotetaan ruokaa. Vauraiden maiden hävikki syntyy pääasiassa ruokaketjun loppupäässä, kuten kotitalouksissa, ravintoloissa ja kaupoissa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tähän.

Poliitikot ja yritysjohtajat kannustavat koko ajan kuluttamaan enemmän, jotta saataisiin kansantalous nousuun, lisää työpaikkoja ja sitä kautta lisää ostovoimaa. Tämänkaltaiset kulutustottumukset eivät kuitenkaan pelasta maailmaa. Aikaa ei ole enää edes hukattavaksi. Maapallo on elänyt jo pitkään velaksi ja jos emme muuta kulutustottumuksiamme, menetämme lopulta kaiken.

Lisää faktatietoa ja mielenkiintoista luettavaa aiheesta löytyy:

Karttunen K, Kihlström L, Taivalmaa S-L. 2014. Nälkä ja yltäkylläisyys, ruokaturva Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.

Löytönen M, Valkonen J. 2013. Riittääkö vesi, riittääkö ruoka. Duodecim 129: 2481-2487

Silvasti T. 2006. Näkökulma globaaliin ruokaturvaan. ”Teoksessa”: Mononen T & Silvasti T: Ruokakysymys. Helsinki: Gaudeamus. 183-207

KIVISTEN JA SORASTEN TIE

Kuinka moni rakastaa autoaan, tuota vapauden välikappaletta? Huoltaa sen säännöllisesti, mittaa öljyn määrää ja laatua sekä jarrunesteiden viskositeettia. Pohtii eri polttoaineiden vaikutusta moottorin kestävyyteen, yrittää olla naarmuttamatta, puunaa, kiillottaa, ihailee ja kerskuu kavereilleen.

Kuvittele itsesi kivikaudelle, nuotion ääreen illalliselle. Nautit yhdessä parikymmenhenkisen yhteisösi kanssa ilta-ateriaa. Lehtiä, juuria, yrttejä, kukkia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja sieniä on tullut popsittua päivän aikana pahimpaan nälkään jo useita kiloa.

flintstone0

Nyt on aikaa istua alas valaisevan nuotion ääreen paistamaan järven ja joen antimia: kalaa ja simpukoita. Jos on ollut metsästysonnea, hauen rinnalla nuotiossa paistuu mehevä lihakimpale. Eläimen ruhosta syödään kaikki irti lähtevä: sisäelimet, suolistot ja nesteet. Lopuksi luusta imetään viimeiset ydinnesteet ja kaluttu luu heitetään nuotioon palamaan.

Seuraavana päivänä matka jatkuu ja leiripaikka vaihtuu. On pakko liikkua eteenpäin ruoan perässä.

Ihminen on kehittynyt vuosituhansien aikana monipuoliseksi kasvisruokapainotteiseksi sekasyöjäksi. Maanviljelyn kehittyessä 10 000-5000 vuotta sitten ruokavalio on yksipuolistunut merkittävästi. Teollistuminen muutti ruokavaliota 200 vuotta sitten entistä radikaalimmin.

Nykyään länsimainen ruokavalio koostuu pääasiassa kolmesta viljalajista (vehnä, riisi ja maissi), sokerista, prosessoidusta huonolaatuisesta lihasta, huonoista rasvoista ja alkoholista. Kasviksia syödään liian vähän ja liian yksipuolisesti. Kivikautinen ihminen olisi nauranut virallisille ravitsemussuosituksillemme (0,5 kg kasviksia/pvä), vaikka sekin on monelle länsimaalaiselle vaikeaa toteuttaa. Viljamme puolestaan on pääasiassa puhdistettua viljaa, joka ei siis sisällä tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiineja.

Ihmisen keho ja fysiologia eivät ole kehittyneet eivätkä ehtineet sopeutua yksipuoliseen ruokavalioon. Väärä ruokavalio yhdessä liikunnan puutteen kanssa aiheuttaa painonnousua ja erilaisia sairauksia. Länsimainen ihminen on ylipainoinen ja  kärsii aliravitsemuksesta. Ruoka on puutteellista, joten sairauksilta on vaikea välttyä.

Nykyään pohditaan, onko vääränlainen ruokavalio pahempi terveysuhka kuin mitkään päihteet: tupakka, alkoholi tai huumeet.

Tämän ovat huomanneet myös ahneet rahahemmot. Vitamiini- ja lisäravinnebisnes kukoistavat.

flintstone2

Ruokaa syödään usein myös liian harvoin ja liian suuria määriä. Vaikka päivittäinen kokonaisenergiamäärä olisi pieni, elimistö voi tulkita tämän ruoan puutteksi ja alkaa varastoimaan sitä ”pahan päivän varalle” rasvana. Jotta aineenvaihdunta pysyisi jatkuvasti vilkkaana, ”koneisto käynnissä”, tulisi ruokaa syödä pieniä määriä tasaisesti useita kertoja päivässä.

Samat kivikautiset fysiologiset voimat vaikuttavat siis edelleen kehossamme voimakkaammin kuin ihmisen omat tunneperäiset tarpeet ja tottumukset.

Elimistö on siis koneen, kuten auton, tapainen koneisto. Jokaisella elimellä ja liuoksella on eri osien ja toiminnassa käytettävien nesteiden kaltainen tärkeä tehtävä. Systeemi on vain huomattavasti monimutkaisempi kuin autossa tai missään muussa mekaanisessa laitteessa.

Elimistö tarvitsee polttoainetta, eli hiilihydraatteja, jotta koneisto pysyy käynnissä. Koneiston osat eli elimet puolestaan tarvitsevat metallin ja muovin kaltaisia rakennusaineita eli proteiineja ja oikenalaisia rasvoja. Eri elimet tarvitsevat toimiakseen kivennäisaineita, vitamiineja ja muita bioaktiivisia aineita mm. tiedonkulkuun ja aineidenvaihduntaan. Tarvitaan myös liikuntaa, jotta elimistö ei ruostuisi vanhan käyttämättömän auton tavoin.

Elinten ja aineiden välinen yhteistyö on saumatonta ja jos jokin työväline tai työntekijä puuttuu tai uupuu, syntyy ongelmia. Sairastuu.

Rikkoontunut ja epäkuntoinen auto on helppo korjata viemällä se autokorjaamoon. Elimistö puolestaan on niin hieno koneisto, että se osaa korjata itse itseään. Lääkärikin toimii usein vain välikappaleena antamalla oikeita neuvoja potilaalleen.

Oman oikean dieetin löytäminen voi olla kivinen ja soranen taival. On tärkeää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen yksilöllisiä tarpeita. Terveelliseen alkuun pääsee, kun laatii dieettinsä Kivisten ja Sorasten malliin.