10 SYYTÄ, MIKSI KUMPPANUUSMAATALOUS ON MINUN VALINTANI

Kuva: Olli Repo

Kumppanuusmaatalous on kestävän kehityksen mukaista lähiruoan tuotantoa, jossa kuluttaja pääsee halutessaan myös itse osallistumaan yhteisöllisesti ruokansa kasvattamiseen. 

Luettelin 10 syytä, miksi olen itse liittynyt mukaan kumppanuusmaatalouteen, Kaupunkilaisten Omaan Peltoon.

  1. Lähiruokaa, jonka kasvattamiseen voin halutessani osallistua myös itse

Miten ihanaa onkaan välillä työntää kädet multaan, olla pieni lapsi peruasioiden äärellä ja ihmetellä maailman ja mahdollisuuksien äärettömyyttä.

Onnistunut puutarhanhoito vaatii kuitenkin paljon tietoa ja osaamista. 

Yhteisöllisessä porukassa pääsen viljelemään ruokaani ilman, että joudun sitoutumaan koko kesäksi pitämään huolta puutarhastani. 

Kumppanuusmaatiloilla päätyön tekee ammattilainen, joka joko omistaa paikan (viljelijävetoinen malli) tai joka on kuluttajien toimesta palkattu pellolle (kuluttajavetoinen malli). Molemmissa malleissa osakkailla on usein mahdollisuus osallistua peltotöihin ja sadonjakoon talkoohengessä. Samalla opin myös viljelemään itse.

Kumppanuustilallisena pääsen vaikuttamaan, mitä kasviksia saan keittiööni hyödynnettäväksi. Koska ammattilainen on vastuussa viljelytyöstä, voin myös luottaa että satoa tulee, vaikka oma palstapuutarhani kukoistaisikin pääasiassa rikkaruohoja.

2. Ruokani on tuoretta –enemmän makua ja ravintoaineita

Marketeissa myytävät tuoretuotteet eli kasvikset, liha, kala ja kananmunat ovat usein matkanneet useita päiviä, jopa viikkoja, ennen kuin päätyvät kuluttajan lautaselle. Kun hankin ruokani kumppanuuspelloltani, aamulla poimitut vihannekset ovat yleensä jo saman päivän aikana keittiössäni. 

Tuoreessa luonnonmukaisesti tuotetussa ruoassa maku- ja ravintoaineet ovat parhaimmillaan.

3. Ruokani on puhdasta –vähemmän raskasmetalleja, kasvintorjunta-aineita tai muitakaan kemikaaleja

Kun ruokani kasvatetaan huomioimalla samalla maaperän ja ympäröivän luonnon hyvinvointi, ei ruoastani löydy kasvintorjunta-aineita tai muita vääränlaisia kemikaaleja eikä vääränlaisista lannoitteista aiheutuneita raskasmetalleja.

Maailma jossa elämme on kemikalisoitunut, kyllä. Mutta miksi minun pitäisi turhaan kemikalisoitua sen mukana?

4. Haluan tukea paikallisia pienviljelijöitä ja vaikuttaa näin myös ruokaturvaani

Ympäristölliset syyt, tuontiruoka ja kaupan keskittyminen monopoleille on ajanut Suomen maatalouden kriisiin. Maatalous on vahvasti tukiriippuvaista ja ruoan tuottajat saavat kohtuuttoman pienen korvauksen ensiarvoisen tärkeästä työstään.

Haluan tukea lyhyen ruokaketjun järjestelmiä, jotka ohjaavat ruoasta maksamani rahan reilusti ja avoimesti sen tuottajalle. En ole ajatusteni kanssa yksin, sillä iso osa kuluttajista olisi valmis maksamaan ruuasta enemmän, jos raha menisi suoraan viljelijöille eikä hukkuisi väliportaisiin.

Kun Suezin kanava seuraavan kerran tukkiutuu, tulee uusi pandemia, ilmastokatastrofi, talousromahdus tai jotain muuta minkä seurauksena ruoka loppuu vessapaperin tavoin kauppojen hyllyltä, haluan olla myös varmistunut, että kotimme ruokahuolto pelaa.

Kuva: Olli Repo

5. Lyhyt matka pellolta pöytään, vähemmän ilmasto- ja ympäristöpäästöjä

Ruoantuotanto on yksi suurimmista hiilipäästöjen aiheuttajista maailmassa yhdessä energiantuotannon, teollisuuden ja liikenteen kanssa. Alkutuotannon tehostaminen on perustunut fossiilisten luonnonresurssien hyödyntämiseen. Iso osa hiilidioksidipäästöistä johtuu myös pitkistä kuljetusmatkoista. 

Kumppanuusmaatalouden periaatteisiin kuuluu pyrkimys ruoantuotannon kestävyyteen. Turha fossiilikuorma sekä turhat kilometrit ja niiden aiheuttamat päästöt ovat vältettävissä, kun ruoka tuotetaan luonto huomioiden ja mahdollisimman lähellä. Myös pakkausmateriaalia kuluu vähemmän, mikä vähentää osaltaan ympäristökuormaa. 

Luonnon tarpeet huomioivilla viljelymenetelmillä ja lähiruoantuotannolla voi siis vähentää merkittävästi ilmasto- ja ympäristöpäästöjä. Samalla lievennän ajoittain sisälläni vellovaa ilmastoahdistusta.

6. Ekologista ja luonnon monimuotoisuus huomioon ottavaa ruoantuotantoa 

Kumppanuusmaatalous ei edellytä luonnonmukaista viljelyä, mutta usein juuri näin toimitaan. 

Agroekologisessa viljelyssä maaperä, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Voidaankin puhua, että ruoan tuottaja ei ole niinkään maan viljelijä vaan maan hoitaja. Hyvässä maassa koko monimuotoinen ekosysteemi voi hyvin ja myös kasvikset kasvavat huippulaatuisiksi. Kun hoidamme maata mahdollisimman hyvin, hoidamme samalla myös eläimiä ja ihmisiä.

7. Luontoyhteys vahvistuu

Luonnossa kaikki ovat yhteydessä toisiinsa: madot ja maaperän mikrobit, kukat, hyönteiset, eläimet, puut, kasvit, aurinko, ihmiset ja ruoka. Jos tämä yhteys katkeaa, myös ruoan saanti vaikeutuu. 

Pellolla puuhastellessani olen lähellä luontoa. Näin vahvistan ympäristöherkkyyttäni ja ymmärrystäni luonnon kierrosta sekä sen valtavasta monimuotoisuudesta.

Luonnossa oleskeleminen luo tutkitusti myös hyvinvointia vähentämällä mm. stressiä ja allergioita

8. Lisää tietoisuutta ruoan alkuperästä, samalla ruokahävikki minimiin

On tärkeää ymmärtää, mistä ruoka tulee, kuka sen on tuottanut ja mitä sen kasvatus edellyttää. Opin kunnioittamaan ruokaani jokaista suupalaa myöten.

Arvostus maanviljelijöitä kohtaan nousee kun ymmärrän, kuinka paljon työtä on vaatinut kasvattaa kädessäni oleva herkullinen porkkana. En myöskään halua heittää ruokaani turhaan roskikseen, kun olen itse valmistanut sen tuoreista raaka-aineista, joiden kasvattamiseen olen itse osallistunut.

Kuva: Olli Repo

9. Syön enemmän kasviksia

Kumppanuusmaatalous ei välttämättä ole puutarhaviljelyä, mutta hyvin usein näin on. Kun saan kuukausittain tietyn määrän tuoreita kasviksia, on niitä helppo opetella myös hyödyntämään. 

Keittotaitoni ja ruoan säilöntätaidot lisääntyvät ja syön huomaamattani monipuolisemmin ja terveellisemmin.

10. Yhteisöllistä toimintaa

Ruokailu on sosiaalista toimintaa. Kumppanuusmaatalous tuo sosiaalisuuden myös ruoan alkutuotantoon kun samanhenkiset eri ikäryhmissä olevat ihmiset työskentelevät yhdessä ruokansa eteen. 

Yhteisöllisyyttä syntyy paitsi talven aikaisessa suunnittelutyössä myös kesän ja syksyn aikana peltotalkoilemalla.  Voimme myös esimerkiksi laittaa ruokaa yhdessä.

Usein pellolla järjestetään erilaisia tapahtumia kuten suoramyyntiä tai pop-up -ravintola- ja kahvilatoimintaa. Eräs viime kesän mieleenpainuvimmista kokemuksista oli viettämämme ilta ja yö inkkarityyliin itse rakentamassamme tiipiissä nuotion loimussa.

Kuva: Terhi Suvilehto

MIKÄ IHMEEN KUMPPANUUSMAATALOUS?

Satokassin sisältöä Kaupunkilaisten Omalta Pellolta. Kuva: Teija Heikkinen

Lähiruoka, luomuruoka sekä palstaviljely tai muulla tavoin itse tuotettu ruoka kiinnostaa yhä enemmän myös kaupunkilaisia. Arvostetaan laatua ja ympäristöystävällisyyttä. Kumppanuusmaatalousmalli on yksi keino olla lähempänä ruokansa alkutuotantoa ja osalistua myös itse ruoan kasvattamiseen.

Kumppanuusmaatalous on monelle tuntematon käsite, vaikka ensimmäiset kumppanuusmaataloustilat perustettiin jo 1970 -luvulla Japanissa. Tällöin joukko tokiolaisia perheenäitejä halusivat saada kasviksensa ilman torjunta-aineita ja ottivat yhteyttä paikalliseen maanviljelijään. Naiset loivat lähialueen viljelijöiden kanssa Teikei-sopimuksen, jossa he lupautuivat ostamaan koko peltosadon, mikäli viljelijät työskentelisivät luonnonmukaisesti.

Japanilainen Teikei-viljelymalli on levinnyt ympäri maailmaa. Ranskassa sitä kutsutaan nimellä AMAP, Portugalissa Reciproco, Belgiassa Voedselteam, Norjassa Andelsjordbruk ja Saksassa Solidarische Landwirtschaft eli SOLAWI.

Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytetään kansainvälisestikin tunnettua termiä CSA, joka tulee sanoista Community Supported Agriculture. Suomessa tämä viljelijät ja kuluttajat yhdistävä ruoantuotantomuoto tunnetaan nimellä kumppanuusmaatalous.

Pöhinää Kaupunkilaisten Omalla Pellolla Suomen luonnon päivänä 28.8.2021. Kuva: Terhi Suvilehto

Kumppanuusmaatalous hyödyttää sekä kuluttajaa että ruoan tuottajaa

Kuluttaja saa kumppanuuspelloltaan keittiöönsä tuoretta ja luonnonmukaisesti tuotettua lähiruokaa tietäen, kuka hänen ruokansa on kasvattanut. Hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa seuraavan kauden raaka-aineisiin. Tuottaja puolestaan hyötyy jakaessaan maatalouden riskit yhdessä kuluttajan kanssa, eikä hänen tarvitse etsiä tuotteillensa ostajia kilpaillen samalla markettien hyllypaikasta.

Riskien jakaminen perustuu siihen, että kumppanuusmaataloudessa kuluttajalla on sopimusosuus pellosta ja sitoutuessaan satokauteen hän ostaa tuotantomäärät osittain etukäteen.

Syötävät kukat houkuttelevat myös viljelijän elintärkeät apulaiset eli pölyttäjät pellolle. Kuva: Terhi Suvilehto

Yleensä kumppanuusmaatilat ovat puutarhoja, mutta löytyy myös liha- tai kananmunatuotantoon keskittyviä tiloja.

Kumppanuusmaatalous on kuitenkin aina ekologista pientuotantoa, mikä toteutetaan kuluttajaa lähellä ja ympäristön ja eläinten hyvinvointi huomioiden.

Sitä voisi myös verrata palstaviljelyyn, mutta sillä erolla, että viljelytyön hoitaa ammattilainen, alansa asiantuntija. Halutessaan kuluttajaosakas pääsee työntämään kätensä multaan.

Viljelijävetoinen tai kuluttajavetoinen kumppanuusmaatalous

Malleja on kaksi: viljelijävetoinen, jossa tilan omistava maatalousyrittäjä hankkii asiakkaansa kumppanuusmaatalouden muodossa ja kuluttajavetoinen, jossa joukko kuluttajia palkkaavat yrittäjän tuottamaan ruokansa. Molemmat mallit antavat kuluttajalle mahdollisuuden osallistua ruokansa tuotantoon talkootyön kautta.

Kumppanuusmaataloustila toimii hyvin myös virkistyskäytössä ja erityisesti kaupunkiympäristössä se tarjoaa palan maaseutuelämää keskelle hektistä kaupunkiarkea. 

Kumppanuusmaatalous Suomessa

Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Kaupunkilaisten Oma Pelto perustettiin reilu kymmenen vuotta sitten v. 2011, kun joukko helsinkiläisiä perheitä halusivat japanilaisen Teikei-mallin mukaisesti saada luonnonmukaisesti kasvatettuja kasviksia. Omalla Pellolla toteutetaan luomuviljelyä sekä biodynaamista viljelyä, joka ottaa erityisen kokonaisvaltaisesti huomioon luonnon monimuotoisuuden sekä ympäristön, eliöiden, eläinten ja myös ihmisten ekologisesti kestävän hyvinvoinnin.

Sen jälkeen Suomeen on perustettu useita muita tiloja. Tänä päivänä Suomesta löytyy lähes 20 kumppanuusmaatilaa eri puolilta Suomea.