Kuka sanoikaan, että brittien ruokavalion perusta on chips tai fish and chips. Ei ainakaan Lontoossa! Lontoon kadut ovat täynnä toinen toistaan hienompia ja huokuttevampia pikkuruisia kahviloita ja ravintoloita, jotka tarjoilevat laajan valikoiman herkullisia ja monipuolisia kasvisruokia. Seasonal food tuntuu olevan päivän trendi ja sana, joten asiakkaan ei tarvitse pelätä joutuvansa tyytymään mauttomista puolivalmisteista kyhättyihin annoksiin. Koska kilpailu asiakkaista on kova, on ruoan taso sen mukaista: mielikuvituksellista, monipuolista ja tietenkin itse valmistettua.
Mutta ensin kannattaa suunnata keskellä Lontoota, ikivanhojen tiilirakennelmien syvennyksessä, sijaitsevalle Borough Marketille (London Bridge-metroasema), josta löytyy pientuottajien erikoisuuksia eri puolilta maailmaa. Paikka huokuu historiaa, sillä samalla paikalla on tehty kauppaa aina 1200-luvulta lähtien. Maistiaisia löytyy joka kiskalta. Kroatialaista tryffelioliiviöljyä ja sienipateeta, jamaikalaisella reseptillä valmistettuja maustekastikkeita ja marinadeja sekä sveitsiläisiä ja ranskalaisia juustoja. Eka kertaa elämässäni ostin välipalaksi 100 g italialaista luomuparmesaania – oli niin sairaan pehmeän herkullisen umamia että ei parempaa! Borough Markettiin kannattaa saapua ajoissa. Vaikka torin virallinen aukioloaika on päivittäin klo 17 saakka, ainakin arkisin useimmat kauppiaat sulkevat puljunsa jo ennen klo 16.
Lontoon lähiruoka tulee puolestaan tutuksi Farmers Marketissa, joita löytyy eri päivinä eri puolilta kaupunkia. Itse löysin ranskalaistyyppisten kahviloiden täyttämän ja varsin kalliin oloisen Marylebone High Streetin läheisyydessä olevan pienen ja nuhjuisen parkkipaikan, joka oli täyttynyt paikallisista maajusseista – nimenomaa oli täyttynyt! Saapuessani paikalle torin purku-urakka oli täydessä vauhdissa. Kannattaa siis katsoa torien paikat ja aukioloajat Farmers Marketin nettisivuilta ja saapua paikalle riittävän ajoissa. Kello 14 iltapäivällä on jo liian myöhäistä – se tuli harmikseni koettua.
Mutta tästä vastoinkäymisestä seurasi myös jotain hyvää, nimittäin eksyminen Marylebone High Streetillä sijaitsevaan Natural Kitcheniin (Bond Street tai Baker Street -metroasema). Kolmessa kerroksessa sijaitseva kestävän kehityksen periaatteita kannattava rustiikki ravintolakompleksi tarjosi jokaiselle jotakin: loputtomia salaattivaihtoehtoja, take-away-välipaloja ja marinoitua lihaa joko paikan päällä syötäväksi tai kotona valmistettavaksi. Kaikki ruoka valmistettiin salailematta asiakkaiden silmien edessä ja puheensorinaa säesti väliseinän takaa kuuluva lihanuijan naputus.
Lontoossa sadekin voi olla onnenpotku. Juoksimme paniikissa rankkasadetta pakoon ja sovimme, että menemme ruokailemaan ensimmäiseen siedettävän näköiseen paikkaan. Eksyimme pikkuriikkiseen ja maailman parhaaseen vege-thai-bufee-mestaan Shepherd´s Bush ja Shepherd´s Bush Market — metroasemien välillä.
Minikokoisen ravintolan bufeepöytä notkui lukemattomia salaattisekoituksia, lämpimiä ruokia ja jälkiruokia. Oli kaalta, ituja, porkkanaa, yrttejä, paprikaa, sipulia, noodelia, mustasilmäpavuista valmistettua vegekanaa, tofusta valmistettua vegelihaa, friteerattua tempehiä, friteerattua sesamleipää, kevätkääryleitä, hedelmiä ja kookos-tabiocavanukasta. Salaatteja ei oltu maustettu liikaa, joten raaka-aineiden omat aromit ja maut tulivat raikkaasti esiin. Kasvikset olivat täydellisiä! Väliin mietimme, oliko kasvisten täydellisesti onnistunut rapea kypsennys tehty pannulla vai hienoisella raakakypsennyksellä. Kokkeja ja tarjoilijoita oli enemmän kuin asiakaspöytiä ja ruokaa valmistettiin sitä mukaa lisää, kun se katosi asiakkaiden ahneisiin suihin. Ruokaa sai hakea lisää niin monta kertaa kuin jaksoi, ainoa rajoitus oli kahden tunnin ruokailuaika. Ja koko kahden tunnin lystin sai reilu 10 €:n hintaan, mikä on varsin edullista kalliissa Lontoossa. Voiko paremmin eksyä sadetta karkuun!
Näin härkäpaputyyppinä oli ilo huomata, että useammassa paikassa tarjottiin härkäpapufalafelia eri muodoissa. Itse nautin herkullisen härkäpapufalafelhampurilaisen, mutta parin korttelin päässä falafel tarjottiin marinoidun kurkku-pinaatti-sipuli-salaatin seassa.
Jos liikuskelee Schoredich High Streetin liepeillä (Old Street-metroasema), kannattaa pistäytyä Urban Food Festillä, joka on meksikolaistyylinen rento katuruokaan keskittynyt snakarialue. Raflaava musiikki säestää taustalla ja seurueen jokainen jäsen voi valita ruokansa mieleisestään paikasta, pöytäpaikkoja ei ole eritelty kioskin mukaan. Alueelta löytyy mm. maailman parhaat kasvistacot (ainakin ystäväni mukaan) sekä katettu baari, jossa meininkejä puolilleyöhön saakka.
Mitä Lontoon reissusta jäi päälimmäisenä mieleen… Pitkät välimatkat ja loputtomat metrotunnelit. Ja järjettömän hyvät vegeruoat, joita tarjoillaan ihan joka kulmilla. Ehkä Jamie Oliver on siis saanut jotain aikaan visiossaan muuttaa englantilaiset ruokatottumukset terveellisemmäksi. Tai sitten englantilaiset ovat vaan viimein kylästyneet syömään munia, pekonia, papuja ja aina niitä samoja kalapottuja.