Minttu raikastaa smoothiet, leivonnaiset ja hillot. Tämä hillo on eritysesti lasten suosikki pinaatti- ja verilettujen päällä ja sopii myös pääsiäispöytään. Muista varata runsaasti lasipurkkeja säilömiseen, muuten hillo loppuu jo ennen kuin talvi on täysin edes alkanut.
Kesäkurpitsa-punaherukkahillo
1 dl vettä
1 l kesäkurpitsaraastetta (= n. 2 keskikokoista tai 1 iso)
1 l punaherukoita
5,5 dl hillosokeria
4 rkl kuivattua minttua
Raasta kesäkurpitsa ja huuhdo tuoreet marjoat. Voit käyttää myös pakastettuja punaherukoita, kuten minä tein.
Mittaa kattilan pohjalle vesi, kesäkurpitsaraaste sekä marjat ja keitä seosta noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Sekoita mukaan hillosokeri ja keitä vielä noin 10 minuuttia kunnes hillo alkaa sakeutua. Pidä huolta, että seos ei pääse palamaan pohjaan.
Lisää viimeisenä minttusilppu ja jätä hetkeksi maustumaan.
Voit halutessasi soseuttaa valmiin hillon tasaiseksi massaksi. Jos et halua mukaan marjojen siemeniä ja kuoria, siivilöi myös hillo. Siemenet ja kuoret tekevät hillosta ravintoaine- ja kuitupitoisempaa, mutta on makuasia pitääkö enemmin tasaisesta vai rosoisemmasta lopputuloksesta. Itse siivilöin hillon, jotta se sopisi myös nirsommille ruokailijoille.
Purkita valmis hillo hetken jäähdyttyään kuumennettuihin lasipurkkeihin. Muista kuumentaa myös purkkien kannet, jotta purkit steriloituisivat mahdollisimman hyvin. Näin hillo säilyy pitempään. Hillot säilyvät viileässä muutamia kuukausia. Voit myös pakastaa sen pakasterasioissa.
Mintulla maustettu kesäkurpitsa-punaherukkahillo sopii tarjottavaksi esimerkiksi pinaatti- tai verilettujen kanssa tai lihan lisukkeeksi pääsiäispöytään. Kokeile myös ohukaisten päällä tai makeissa leivonnaisissa vaikkapa juustokakun täytteenä.
Päivän kokkikerhon teemana oli lämmin ja aromikas, monen kulttuurin sulatusuuni, Pohjois-Afrikan Marokko. Teimme marokkolaisten pyhää ruokaa kasviskuskusta ja tarjoilimme sen kanssa hummusta, patonkia, harissa-jogurttikastiketta sekä minttujogurttikastiketta. Jälkiruoaksi minttuteeetä sekä kookoshiutaleilla kuorrutettuja taatelipalloja.
Marokko on tuoksujen ja mausteiden maa. Ruoka maustetaan voimakkaasti, mutta se ei silti ole tulista. Marokkolaisen maustekaupan kuningas on ”Ras el hanout”, vähintään 12:ta, mutta jopa 45:tä eri maustetta sisältävä mausteseos. Nimi tarkoittaa vaatimattomasti kaupan parasta ja jotkut uskovat, että mausteseos saa herkimmät jopa villiintymään.
Yleensä pääruokiin makua antavat kaneli, kumina, anis, sahrami, inkivääri, mustapippuri, cayennepippuri, paprika, seesaminsiemen ja kurkuma. Usein makea, suolainen ja polttava sekoittuvat tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, ruoka on maultaan runsas. Jälkiruoissa pääosaa näyttelevät erilaiset kuivahedelmät, pähkinät ja siemenet, erityisesti manteli- ja seesainsiemen. Marokkolaiset jälkiruoat ovat varsin tuhteja herkkupaloja.
Couscous valmistuu helposti ja supernopeasti ja sen joukkoon voi lisätä kasviksia ja mausteita mielen mukaan. Voit myös kokeilla bulguria, joka on couscousia ravintorikkaampi ja täyteläisemmän makuinen. Olen aikaisemmin julkaissut blogissani reseptin hernerouhebulgursalaattiin.
Hummus valmistuu nopeasti purkeissa myytävistä keitetyistä kikherneistä. Harissan olin valmistanut aikaisemmin kotona, jota sekoitimme maustamattomaan jogurttiin. Kaupoissa myydään myös valmista harissatahnaa. Minttu-jogurttikastike syntyi niinikää nopeasti maustamattomasta jogurtista, tuoreesta mintusta ja mausteista. Patongit löytyivät puolivalmiina pakastealtaasta, joten tuore lämmin leipä oli hetkessä valmis.
Taatelipallot on myös helppo ja nopeat pyöräyttää. Mantelin tilalle voi valita oman maun mukaan myös muita pähkinöitä tai siemeniä. Me kuorrutimme pallomme kookoshiutaleilla, suklaan ystävä kuorruttaa kaakaojauheella tai sulatetulla suklaalla.
Lauantaina teema oli vegeily. Riensimme intoa puhkuen Suvilahteen päin, jossa järjestettiin Vegemessut, ensimmäistä kertaa Suomessa.
Lähestyessämme Suvilahtea, huomasimme jo kaukaa ihmeellisen näyn: satoja metrejä pitkä sisäänpääsyjono kiemurteli käärmemäisesti pyörätietä pitkin. Jos en olisi ollut niin innoissani vegeruokailun samasta kiinnostuksesta, olisin luovuttanut. llma oli kolea, tihkusi vettä ja jäinen tammikuun puhuri viilsi luita. Ei muuta kuin hämmentyneenä jonon hännille. Vaikka ilma on jäätävä, vegeily on selvästi kuumaa kamaa.
Puolen tunnin jonotuksen jälkeen suomalainen sisu oli taittua: jaloissa ei ollut tuntoa, reidet ja selkä kramppasivat hytinästä ja asustus oli kastumaan päin. Pohdimme, pidäisikö rientää Marokon lämpöön ja Kallion Sandroon vegebrunssille. Paikkaan voisi tällä kertaa jopa päästä sisään ilman pöytävarausta — onhan kaikki vegeilijät täällä. Mutta ei perkule; kun muut, niin myös me! Tässä vaiheessa luovuttaminen olisi paitsi harmillista, myös nöyryyttävän noloa. Tämä pitää nähdä loppuun asti.
Viimein reilu tunnin jonotus palkittiin höyryävää intoa porisevalla kattilahallilla. Jäätyneet jäsenemme lämpesivät pelkästä tyytyväisyydestä, kun ehdimme juuri ja juuri paikalle nauttimaan Michelin-kokkien Hans Välimäen ja Saku Koivusen kokkausnäytöksestä ja maistiaisista.
Ruokatapahtumaan nimensäkin puolesta sopiva kattilahalli oli kanttaan myöten täynnä ideoita, innovaatioita, makuja ja maailman parannusta. Nyhtis ja härkis jo tunnetaan, joten ne eivät olleet näiden messujen juttu. Kotimaan markkinoilta löytyy valtavasti myös muita vegaanisia tuotteita.
Paikalla oli paitsi suurempia yrityksiä, myös runsaasti kotimaisia pientuottajia. Lisäksi oli ruokabloggaajia, ainakin Chocochili ja My Berry Forest sekä tosielämän Kippari-Kalle, maailman vahvin(vege)mies Patrik Baboumian. Roots edusti Kalliota ja urbaania vegekahvilakulttuuria ja Maija Vilkkumaa kertoi kokemuksia omasta vegaanihaasteestaan.
Ymmärsin, että Apetit tarjoaa monenlaisia kasvispihvejä ja pyöryköitä vegaaneille. Se haastaa myös lähiruokapiirit, sillä yritys lanseeraa uuden Kasvimaani-palvelun, jonka avulla tuoreet kasvikset voi tilata tuottajalta suoraa kotiovelle. Jokaiselle on täysin uusi ja täysin vegaaninen einesruokasarja ja Oumph on suutuntumaltaan lihamainen soijatuote, jossa hiilihydraatteja 0%. Sipsejä löytyy nykyisin myös kikherneistä, linsseistä ja quinoasta valmistettuina.
Nestemäiset kauravalmisteet olivat esillä kahden yrittäjän toimesta, suomalaisen Yosan ja ruotsalaisen Oatlyn. Samoin ilokseni myös hamppu. Suomalaiselta Hamppufarmilta löytyy mielestäni maailman parasta siemennäkkäriä ja briteistä lähtöisin olevalta Good Hemp:ltä parasta hamppumaitoa.
Apetitilta on muuten tulossa kevään aikana markkinoille todella nerokas lasten ja aikuisten herkku: mehujää, joka on valmistettu tuoreesta kasvis- ja hedelmäpyreestä, eikä siihen ole lisätty muuta makeutusainetta. Testimakuja oli kaksi: porkkana-mango ja punajuuri-mansikka.
Vaikka tikkujäät olivat raikkaita ja herkullisia, minun vegemessuni päättyivät kutenkin täydellisesti kesäisiin lapsuusmuistoihin: Kolmen Kaverin minttu-suklaajäätelöön. Tai virallisesti se taitaa olla jäädykettä, sillä herkun pääraaka-aine oli kookosrasvaa.
Lapsuudenperheessäni ei tunnettu sanaa vegaani ja jäätelö valmistettiin kermasta. Itse ymmärsin huomattavan vanhana, että liha, jota syömme, on oikeasti lähtöisin niistä lämpimistä, tuntevista ja söpöistä eläimistä, joita paijaamme ja hoidamme. Järkytys oli sen verran hurja, että en ymmärryksestä huolimatta suostunut sitä todella ymmärtämään edes ymmärtämisen jälkeen.. Nykyään alle kouluikäinen sukulaistyttöni ei halua syödä eläimiä juuri tästä samasta syystä. Onneksi perhe tukee tätä pientä viisasta ihmistä valinnassaan ja kauppojen tuotavalikoimat mahdollistavat herkullisen, vaihtelevan ja monipuolisen ruokailun.
Kaikkeen tarjolla olevaan emme ehtineet tutustua. Neljän tunnin aukiolon jälkeen moni esittelijä oli joutunut jo sulkemaan paikkansa suuren suosion vuoksi. Mm. Jalotofun herkkuja pääsimme maistamaan ainoastaan Michelin-Sakun kokkaamana.
Vegemessuilla kävi yhden päivän aikana järjestäjien arvion mukaan 3200 ihmistä — suosio yllätti varmasti kaikki. Onneksi uusia messuja on jo alettu suunnittelemaan. Silloin vegeillään kuuleman mukaan suuremmissa tiloissa entistä useamman esittelijän voimin.
Sinapilla maustettu jogurttikastike tekee tylsistä perunoista täydellisen lisukkeen melkeinpä mille ruoalle tahansa. Perunasalaatti on saunailtojen, grilli-iltojen ja vapun perussafkaa. Se on helppo ottaa mukaan lounaaksi tai tarjota lisukkeena esim. kasvispihvien kanssa.
Syysaikaan salaatin voi valmistaa tuoreista sesongin kasviksesta — hapan kotimainen omena ja avomaakurkku antavat ihanasti raikkautta ja uusia perunoita ei tarvitse edes kuoria. Ja kun kastike valmistetaan maustamattomaan vähärasvaiseen jogurttiin, ei kalorimäärä säikäytä edes painonvartijaa. Tällä reseptillä et voi erehtyä.
Keitä perunat ja pilko omenan kanssa saman kokoisiksi kuutioiksi. Pilko myös kurkku ja sipuli pienemmiksi kuutioiksi. Sekoita.
Sekoita jogurtti, sinappi, puristettu valkosipulinkynsi, sokeri, suola ja mustapippuri käsin tai blenderillä sekaisin. Sekoita kastike kasvisten joukkoon. Voit paahtaa kevyesti sinapinsiemeniä ja lisätä lopuksi joukkoon tai koristeeksi.
Koristele salaatti esim. persiljalla ja retiisillä.
Kaurapuuro saa täysin uuden maun ja ilmeen, kun sen keittää yhdessä omenan kanssa ja maustaa tilkalla kanelia ja kardemummaa. Kuka sanoikaan, että puurot ovat ällöjä — tätä puuroa maistettuaan ei kukaan.
Kun opetat puuron valmistuksen lapsellesi, kuten minä, voit herätä viikonloppuna höyryävän omenaiseen tuoksuun ja valmiiksi katettuun aamiaispöytään.
Voit toki käyttää myös muita hiutaleita, mutta kaurahiutaleista valmistettuna puurosta tulee ihanan samettisen täyteläisen pehmeää.
Omena-kaurapuuro
(4 annosta)
0,5 l pieneksi pilkottua luomuomenaa kuorineen
1 l vettä
2 dl kaurahiutaleita
1 rkl hunajaa
0,5 tl kanelia
ripaus (1/6 tl) kardemummaa
Keitä omenanpalasia vedessä noin 10 min. kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää kaurahiutaleet ja keitä puuroa 10 min. lisää välillä sekoittaen. Lisää hunaja ja mausteet. Anna puuron hautua kannen alla vielä noin 20 min välilä sekoittaen.
Marinoitu punasipuli sopii salaatin tai pääruoan lisukkeeksi, hampurilaisen täytteeksi, pizzan tai leivän päälle, melkein mihin vaan suolaiseen ateriaan. Tätä on helppo tehdä jääkaappiin valmiiksi lasipurkkiin. Etikka-sokerisäilöttynä se säilyy maukkaana useita päiviä, jopa viikon.
Kuumenna punaviinietikka, sokeri ja suola kattilassa kiehuvaksi, kunnes sokeri liukenee nesteeseen. Lisää mustapippuri ja öljy. Kaada marinadi pilkottujen punasipuleiden päälle steriloituun lasipurkkiin, jossa tiivis kansi.
Pizzan syöminen ei tarvitse aina olla sottaista ja valuvaa hommaan. Pizzan voi valmistaa myös pieniksi annospaloiksi muffinssivuokiin. Näin syöminen ja esillelaitto ovat siistiä ja kaunista.
Pizzarullat valmistetaan normaalin pizzataikinan avulla. Myös tomaattikastike kannattaa valmistaa ja maustaa itse oman maun mukaan. Täytteeksi sopivat melkein mitkä vain pizzan täytteet, tosin täytteiden määrän kanssa kannattaa olla maltillinen, jotta rullan pyörittäminen ei käy liian haastavaksi. Ei myöskään kannata laittaa liian suuria palasia rullan sisään.
Näihin pizzarulliin valitsimme täytteeksi tomaattikastikkeen lisäksi kinkkua, ananasta ja juustoa sekä toiseen paistettua ja maustettua nyhtökauraa, paprikaa, tuoreita yrttejä ja juustoa.
Pizzan tekeminen on ihan parasta puuhaa innokkaiden pikkukokkien kanssa. Kädet on mukava sotkea taikinaan ja kauliminen on vaan niin kivaa. Parasta siinä on myös se, että jokainen kokki voi lisätä pizzaansa lempitäytteitään ja koristella taideteoksensa mielensä mukaan. Onnistuminen on siis varma nakki.
Pizza maistuu myös vanhemmalle väelle. Jos olet kyllästynyt perinteiseen levypizzaan, kannatta kokeilla pizzarullia. Ne saa laitettua myös kauniisti tarjolle ja syöminenkin on vähemmän sottaista puuhaa.
Jos haluat taikinaan enemmän rapeutta, makua, kuitua ja vitamiineja, korvaa osa vehnäjauhoista ruisjauhoilla ja/tai täysjyväspelttijauhoilla.
Murustele hiiva haaleaan veteen. Lisää suola ja sekoita, kunnes hiiva on täysin liuennut. Lisää myös sokeri ja öljy. Sekoita jauhot nesteeseen pikkuhiljaa, alkuun haarukkakauhalla ja lopuksi käsin.
Huomaa, että jauhoissa on eroja. Jos laitat myös muita jauhoja kuin vehnäjauhoja, lisää ensin muut ja viimeiseksi vehnäjauhot. Voi olla, että joudut lisäämään vehnäjauhoja hieman ohjetta enemmän. Taikinan tulee olla kiinteää, mutta jäädä hieman tahmeaksi. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että vähintään 1/2-2/3 — osaa vehnäjauhoja. Tekemällä ja testaamalla oppii.
Anna taikinan nousta huoneenlämmössä noin 30 min. Kaulitse levyksi, tasoita pohjalle tomaattikastike ja päälle lempitäytteitäsi.
Laita pelti uuniin lämpiämään pizzan valmistuksen ajaksi. Kun pelti on valmiiksi lämmin, pohja paistuu rapeammaksi. Pizzan rapeutta voi myös lisätä laittamalla pizzajuusto tomaattikastikkeen päälle eikä vasta viimeiseksi kaikkien täytteiden päälle. Tosin näin täytteet voivat hieman kuivua.
Omia suosikkitäytteitäni ovat mm. tuoreet herkkusienet, kapris, tonnikala, munakoiso, paistettu ja maustettu nyhtökaura, paprika, marinoitu punasipuli, rukola sekä muut tuoreet yrtit. Lasten kestosuosikki on perinteinen kinkku ja ananas.
Tomaattikastikkeesta tulee parasta, kun sen keittää kasaan mausteiden kanssa. Pizze-kirjan kirjoittajan Saku Tuomisen reseptillä kastikkeen voi valmistaa myös ilman keittämistä, mutta silloin makujen maustua jääkaapissa vähintään 2-3 tuntia.
Tämä kastike toimii mainiosti pizzan tai pizzarullien täytteenä sekä esimerkiksi pastan kastikkeena.
Tomaattikastike
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl sokeria
(kuivattu chilipalko tai chilimaustetta maun mukaan)
suolaa
mustapippuria
kuivattuja tai tuoreita yrttejä (esim. basilika, oregano, timjami)
Laita tomaattimurska ja vesi vähintään 2 litran kattilaan. Kuori sipuli ja valkosipulit sekä pilko ne neljään osaan. Laita sipuli- ja valkosipulin palasen sekä chilipalko tai chilimausteet tomaatin sekaan. Lisää myös sokeri. Keitä seosta kasaan välillä sekoittaen vähintään 30 min. tai kunnes kastike on sopivan paksuista. Mausta suolalla ja pippurilla sekä yrteillä. Ota lopuksi sipulin ja valkosipulin palaset sekä chilipalko pois kastikkeen seasta.
Tänään kokkikerhon teemana oli Italia ja mikä sen italialaisempaa kuin pizza ja tiramisu. Pizzaa on kiva vääntää porukalla ja jokainen voi leipoa oman pienen taideteoksen mieleisillään täytteillä. Juustoraaste kannattaa muuten laittaa heti tomaattikastikkeen päälle, jotta pizzapohjasta tulee mahdollisimman rapea.
Meillä oli täytevaihtoehtoina kinkku, jauheliha, härkis (härkäpapuvalmiste), ananas, tonnikala, punasipuli, tomaatti ja…. mahdollisesti unohdin jonkun. Mut ei sen väliä, täytteitä voi valita mielensä mukaan niin paljon kuin tykkää — vain mielikuvitus on rajana.
Pizzataikina ja tomaattikastike kannattaa tehdä itse, näin pizzasta tulee miljoona kertaa parempaa. Samaan aikaan pidettävän sählykerhon nälkäisille pelaajille valmistimme nopeasti välipalaa esipaistettujen pizzapohjien avulla. Sekin maistui niin hyvin, että pizzat loppuivat kesken. Onneksi on lähikaupat ja pakastealtaasta löytyi lisää pizzapohjia.
Nopea tiramisu-jälkiruoka valmistuu murskaamalla keksejä vuokaan ja kostuttamalla ne vahvalla kahvilla. Perinteisesti tiramisuun tulee Savoiardi-keksejä, mutta tähän jälkiruokaan sopivat myös ihan tavalliset kanelikeksit. Kerma vatkataan vaahdoksi ja siihen sekoitetaan mascarbone-juusto. Tuorejuusto-kermavaahto makeutetaan sokerilla ja nostellaan keksien päälle. Jälkiruoka koristellaan makeuttamattomalla tummalla kaakaojauheella.
Tämä jälkiruoka olisi rohmuttu vadistaan, ellemme olisi säännöstellyt annoksia. Onneksi jokaiselle, myös sählynpelaajille, riitti pienet santsit.
